Tämä viikko on sisältänyt minulla taas opiskelua Couchingin parissa. Couching on ratkaisukeskeistä valmentamista, jossa valmentaja auttaa valmennettavaa saavuttamaan tavoitteensa. Tämän kerran aiheena meillä oli persoonallisuus ja vuorovaikutus. Kävimme läpi NVC-vuorovaikutusmallia sekä ihmisten persoonallisuutta. Persoonallisuudessa on monta eri ulottuvuutta ja haluaisin pohtia näitä lisää. Persoonallisuutta pohtiessa mielenkiintoista on myös Tony Dunderfeltin tutuksi tekemä neljä temperamenttityyliä, joita hän kuvailee neljällä eri värillä. Sininen, vihreä, keltainen ja punainen.

Persoonalisuutta voidaan jakaa moneen eri ulottuvuuteen ja tehtävänämme oli pohtia oman persoonallisuuden eri ulottuvuuksia. Löysin persoonallisuudestani paljon hyvää, mutta myös paljon asioita, joista en niin pidä. Persoonallisuuteni fyysinen minä on itsevarma, enkä ole koskaan pelännyt erottua joukosta. Ydinminäni on erittäin sitkeä ja periksiantamaton. Kasvatettu minäni on oppinut pitämään puolensa ja kertomaan oman näkemyksensä ja välillä teenkin sen liian kärkkäästi. Siitä pääsemmekin temperamenttiini, joka minua välillä niin ärsyttää. Teimme Tony Dunderfeltin teorian mukaan tehtyjä väritestejä, joissa selvitettiin mitä väriä temperamenttini edustaa. Olen lukenut Idiootit Ympärilläni- kirjan, joka avasi minulle jo hieman tätä väriteemaa. Luettuani sen, minua hirvittikin alkaa tekemään testiä.

No, sehän se sieltä tuli niin kuin osasin vähän odottaakin, nimittäin punainen. Eikä mikään hailakan punainen, vaan enemminkin tulipunainen. Me punaiset ihmiset olemme tehokkaita ja nopeita ja meidän mottomme voisikin olla ”Tehokkaasti töitä tehden!” Olemme energisiä, suoraviivaisia ja erittäin voimakastahtoisia. Paras ominaisuutemme onkin määrätietoisuus ja tehokkuus. Heikkouksiamme onkin sitten malttamattomuus ja hallitsevuus. Kaikessa pitää olla selkeä tavoite, mitä kohti mennään. On vaikea käsittää jouten oloa tai hitautta. Usein emme näe omaa pienuuttamme.

Mielestäni hauska kuvaus ihmisten värityypeistä oli vertaus, jossa kerrottiin kun neljä eri värityypin edustajaa on lähdössä automatkalle. Vihreän värityypin edustaja huolehtii, että kaikilla on hyvä olla. Sininen on käynyt matkan tarkasti läpi ja määrittänyt pysähdyspaikat, auton kulutukset yms. Keltainen ottaa skumppapullon ja pelikortit mukaan ja huolehtii, että matkalla on hauskaa. Punainen hyppää rattiin, että päästään mahdollisimman nopeasti perille. On paljon myös ihmisiä, joissa on vähän kaikkia värejä. Väriteoria on tietenkin vain yksi tapa kuvailla erilaisia persoonia, eikä se ole tietenkään mikään yksi ehdoton totuus. Sen tarkoitus ei ole lokeroida ihmisiä mihinkään tiettyyn laatikkoon. Mutta minusta se on ihan kiva työkalu ymmärtää eri persoonallisuuksia. Lisäksi sen avulla sain myös ymmärrystä omaan temperamenttini, sekä sen hyviin, että kehitettäviin ominaisuuksiin.

Jos saisin itse valita, haluaisin olla rauhallinen vihreä. Vihreä ihminen on kiltti, ystävällinen ja leppoisa. Hänen mottonsa voisi olla ”Toisiamme auttaen, töitä yhdessä tehden” Mutta ymmärrän, että meitä kaikkia värejä tarvitaan, myös meitä nopeita ja päättäväisiä punaisia. Huomaan punaisen persoonallisuuteni näkyvän monessa asiassa. En malta odottaa lähtöä ja olenkin usein hoputtamassa muita. Jos minulle puhutaan  hitaasti, en malta odottaa ja sanon puhujan lauseen loppuun, ennen kuin rauhallisempi puhuja on saanut sen sanottua. En osaa pysähtyä, teen koko ajan jotain. Minulla on aina jokin tavoite ja turbovaihde päällä. Saan paljon aikaiseksi, mutta monesti oman hyvinvointini kustannuksella. Minulle on luontevaa puhua suoraan ja lyhyesti, mutta ymmärrän sen loukkaavan toisia. Joudunkin paljon pohtimaan sanojani ja niiden vaikutusta muihin. Ja silti päästän välillä melkoisia sammakoita suustani.

Näkisin, että ratsastusmaailmassa ja hevosten kanssa oman persoonallisuuden ymmärtämisestä on valtavasti hyötyä. Kun pelaamme ajattelevan olennon kanssa, on tärkeää ymmärtää ensin itseään, jotta voisi ymmärtää hevosta. Tällaisen punaisen ihmisen on helppo löytää johtajuus hevosiin, mutta kärsivällisyys on se heikoin lenkki. Ratsastus on laji, jota pitää harjoitella pitkään, jotta tuloksia alkaa tapahtua. Hevosen kanssa on maltettava tehdä rauhassa, ei saa olla kiire. Tämä laji onkin hyvä myös rauhoittamaan meitä malttamattomia punaisia ja opettamaan meitä toimimaan hitaammin ja rauhallisemmin. Uskon, että myös valmentajan olisi hyvä tietää ja ymmärtää valmennettaviensa erilaisista persoonallisuuden piirteistä. Ratsastustunnilla siniselle oppilaalle täytyy kertoa tarkat ja täsmälliset ohjeet. Vihreän on annettava edetä rauhassa ja keltaisella pitää olla hauskaa. Punaisen on tiedettävä tavoite mitä kohti mennään.

Tapaan ensi viikolla oman valmennusryhmän ja aloitan samalla koulutukseeni kuuluvan ryhmävalmentamisen harjoittelun.  Ensimmäisenä ajattelinkin teettää heillä personallisuuteen liittyviä tehtäviä ja toivon, että saamme niiden avulla oivalluksia niin heidän omaan ajatteluunsa, kuin ryhmässä toimimiseenkin. Toivon myös, että saan lisää ymmärrystä valmennettavieni persoonallisuuksista ja tavasta kommunikoida ja oppia asioita. Uskon sen auttavan minua heidän valmentamisessa.

Jos väriteoria kiinnostaa, kannattaa lukea Thomas Eriksonin kirja Idiootit Ympärilläni. Kirja on kiistelty niin kuin vähän kaikki tämän tyyliset kirjat, mutta se laittaa kyllä ajattelemaan. On kuitenkin muistettava, ettei pidä kaikkea ehdottomana totuutena, eikä  lokeroi ihmisiä. Väriteoria antaa kuitenkin ymmärrystä ja voi auttaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Minua se on ainakin auttanut niin itseni, kuin muidenkin ymmärtämisessä.

Emmi <3