Neljä päivää sitten minusta tuli äiti. Ajattelin, että kirjoitan synnytyskokemuksestani sitten ihan erillisen postauksen. Etsin nimittäin itse paljon raskaana ollessani synnytyskertomuksia ja niitä oli melko vähän tarjolla. Tuleva synnytys jännitti ja halusin kuulla kaikenlaiset tarinat siitä. Joten omistan seuraavan postaukseni sitten sille. Mutta nyt haluan jakaa teille kokemuksiani ensihetkistä äitinä.

Ensimmäinen päivä synnytyksen jälkeen meni sairaalassa opetellen uutta ja palautuen synnytyksestä. Olin aika väsynyt ja olo oli vähän ruhjottu, mutta olin innoissani vastasyntyneestä pienestä ihmeestämme. Jyräys ei ollut syntyessään mikään pieni poika, vaan jo topakka isäntä, joka osasi heti vaatia palvelua. En ole koskaan hoitanut vauvaa ja mietin ennen synnytystä, kuinka osaisin, mutta kaikki sujui kuitenkin melko luonnollisesti. Minua ei yhtään jännittänyt käsitellä häntä, enkä kokenut tarvitsevani juuri apua. Kyllä minä tietysti vähän mietin vaippaa vaihtaessani, että meneeköhän tämä nyt ihan oikein. Mutta vaippa näytti kuitenkin paikallaan pysyvän, joten ei sekään nyt sitten ollut niin vaikea homma.

Ensimmäinen yö oli hankalin. Timo lähti viettämään ansaittuja varpajaisia ja jäimme Jyräyksen kanssa sairaalaan yöksi. Olin päättänyt antaa imetykselle mahdollisuuden ja yritin sitä. Se teki todella kipeää. Kokeilin sitä myös rintakumin avulla. Se auttoi vähän. Maitoa vaan ei tullut tippaakaan. Jyräys vaati jo heti alusta alkaen paljon maitoa tullakseen kylläiseksi. Hoitajat toivat meille ruiskuilla maitoa, jotta sain ruokittua hänet. Ensin otin hänet rinnalle ja yritin itkun kanssa imettää. Sen jälkeen annoin ruiskusta ja otin uudelleen rinnalle. Lähes koko yö menikin sitten tällä tavoin rumpatessa. Jyräys vain itki ja itki. Sain hänet aina hetkeksi nukahtamaan, mutta heti seuraavalla sekunnilla alkoi jo huuto. Silloin ajattelin, että jos tämä on tällaista, niin tästä on lämpö tai äidilliset tunteet kaukana.

Ensimmäisenä yönä olin myös itse vielä melko kipeä synnytyksen jäljiltä. Sängystä ylös pääseminen oli vaikeaa, samoin kun pojan nostaminen syliin. Kaikki koski koko ajan. Imettäminen sattui aivan järkyttävästi. Kun aikamme siinä yöllä sitten Jyräyksen kanssa turasimme ja hän vain itki ja itki, pyysin kätilöä avuksi. Hän neuvoi, että vauvat itkevät usein nälkäänsä, että kokeilisin vaan antaa vielä enemmän maitoa. Hän toi minulle lisää maitoruiskuja. Lopetin imettämisen yrittämisen ja keskityin antamaan pelkästään maitoruiskuja. Sitten homma alkoikin pelata. Heti kun Jyräys oli saanut riittävästi maitoa ruiskun avulla, hän nukahti ja nukkui saman tien neljä tuntia putkella. Hän söi heti alusta alkaen tosi paljon. 

Seuraavana päivänä sairaalassa syötin Jyräykselle pullosta luovutettua rintamaitoa. Hän söi hoitajien tuoman määrän hetkessä, jonka jälkeen pyysin aina lisää. Kun Jyräys oli saanut tarvittavan määrän, hän sammahti uneen. Sitten hän nukkui 4h putkella ja herätin hänet uudelleen syömään. Tämä sama kaava on jatkunut nyt aika pitkälti kotonakin. Jyräys herää, vaihdan vaipat ja syötän. Sitten hän ihmettelee maailmaa hetken ja nukahtaa. Myöhään illalla hän usein tankkaa itseään yötä varten ja syö tosi paljon useassa eri pätkässä. Silloin pitää vaippaakin vaihtaa uudestaan aina välissä ja syönti eikun jatkuu. Mutta sitten kun hän asettuu levolle, hän nukkuu pitkän pätkän, ennen kuin herätän hänet uudestaan.

Sairaalasta kotiin päästyämme minulla alkoi nousta maito ja sitä valui pitkin paitaa. Voin kertoa, että jos joku, niin maidon nouseminen tekee kipeää. Ei auttanut, kun pumpata sitä pois ja olo alkoikin sitten vähän helpottua. Imettää en halua, kun se tekee niin kipeää. Mutta olen pumpannut nyt maidot talteen ja antanut sitä pullossa korvikkeen seassa. Ajattelen, että niin kauan, kun maitoa tulee, annan sen hänelle. Maidostani hän saan hyviä vasta-aineita elämään. Pumppaamista karsastin todella. Kuitenkin se helpotuksen määrä mitä se tuotti oli niin iso, että ällötys jäi taka-alalle. Ainut, että ei minulta sitä maitoa kyllä tule kun ihan muutama tippa. Mutta se on ihan ok. Jyräys kasvaa kyllä korvikkeellakin.

Syöttäessäni Jyräystä hän katsoo minua suoraan silmiin ja minua alkaa ihan naurattaa. Jyräys on ihan kuin isänsä Timo. Tumma ja tulinen, kiltti ja rauhallinen. Meidän pikku aarteemme. Voi kuinka rakastankaan uutta pientä perhettämme. Tiedän olevani onnekas, kun saan kokea tällaista. Meillä on käynyt vieraita tervehtimässä uutta isäntää. Olemme saaneet ihania lahjoja. Kiitos kaikille. On ihanaa, että Jyräys oli niin odotettu. Jyräyksen serkutkin kävivät häntä katsomassa. Heidän tapaamisensa oli kyllä jotenkin niin hellyttävää. Jyräyksellä onkin sitten isompana hyvät oltavat, kun tietää, että vanhemmat serkut ovat pitämässä puolia.  

Ajattelin postailla tänne vähän meidän kuulumisiamme nyt äippälomalta. Ja lupaan kirjoittaa synnytyskertomukseni, josko se auttaisi tulevia äitejä ja antaisi uutta näkökulmaa asiaan.

Hyvää äitienpäivää toivottaen,

Emmi <3