Blogi

Ihana kevät <3

01.03.2022

Niin se vaan koitti, maaliskuun ensimmäinen päivä. Joka vuosi ajattelen, että kunhan maaliskuulle päästään, niin talvi on jo joltain osin voitettu. Talvi on meillä heppa-alalla vähän tiukempaa aikaa monin tavoin. Kulut ovat suuremmat ja monessa asiassa ollaan sään armoilla. Lumimyräkkä saattaa katkaista sähköt ja sitten ollaankin vähän pulassa. Lunta on tullut nyt ihan älytön määrä ja ratsastuskentän reunat ovat kuin jääkiekkokaukalon laidat. Meidän onnemme on kuitenkin ratsastuskoulumme sijainti. Tilamme on Varkauden toiseksi korkeimman mäen huipulla, joten sulanut lumi ja loska ei jää onneksi pitkäksi aikaa tontillemme seisomaan.

Rakastan kesää yli kaiken, mutta hyvänä kakkosena tulee kyllä kevät. On ihanaa seurata miten luonto herää eloon ja päivät pitenevät. Rakastan kevään tuoksua ja sitä, kun ulkoillessa aurinkoisella säällä voi tuntea jo auringon lämmön. Tuossa yksi päivä minulla paloi jo naamakin, kun tunteja pitäessä en älynnyt, että aurinko todellakin jo lämmittää.  Meillä kaikki eläimetkin rakastavat ulkoilua kevätsäässä. Ei ole ötököitä ja aurinko lämmittää jo niin, ettei tarvita enää loimia. Kissat viettävät enemmän aikaa ulkona. Puolisoni metsästyskoirat viettävät päivänsä kopeistaan ulkona paistatellen ja mummokoiramme amstaffi Wendy etsii aina itselleen aurinkoisen makuupaikan sisältä. Ainut kuka meillä ei auringosta piittaa on newfoundlandinkoiramme Uuno, joka mieluummin makaa ulkona varjossa.

Kun viemme aamusta hepat ulkoilemaan ne heti ensimmäiseksi piehtaroivat, useammat monta kertaa. Nyt kun karva alkaa vaihtua, se vähän kutisee ja niistä on kiva hangata itseään hankea vasten. Tänään aamulla isoin hevosemme 180cm korkea Alma-tamma jäi pitkäksi aikaa makoilemaan ja vaan nautiskeli auringosta. Alma on sen verran iso ja vähän kömpelökin, että se monesti on aika tarkka, missä piehtaroi. Talvella siitä on ihanaa, kun ei tarvitse yhtään valkata piehtaroinnille paikkaa, vaan voi kaatua ihan minne kohti hankea huvittaa. Piehtaroimisen mestari meillä on kuitenkin Minni, jonka piehtaroiminen on kuin jokin tanssiesitys. Se käy ensin toisella kyljellä, sitten toisella ja kolmannen kerran piehtaroidessaan se menee sitten ympäri. Ja joka kerta toistuu sama kaava, vain musiikki puuttuu.

Kun päivät valaistuvat, se tuottaa monelle meistä ihmisistä haasteita riittävän unensaannin suhteen. Kun on valoisaa, ei enää niin väsytä. Monet kertovat, että pimennysverhot auttavat, mutta minusta on taas ihanaa herätä siihen, kun aamu alkaa kirkastua. Riittävä unen saanti on minulle tärkeää ja olen opettanut itseni aika tarkasti tiettyyn rytmiin. Menen nukkumaan aina viimeistään klo 22 ja herään klo 6. Puolisoni keljuilee minulle viikonloppuisin ja sanoo minua ”grannyksi”, kun en valvo hänen kanssaan katsomassa esimerkiksi jotakin leffaa. Mutta rakastan herätä aikaisin aamulla ja harmittaisi, jos päivä menisi pilalle riittämättömän unen takia. En osaa enkä halua nukkua aamusta pitkään, sillä tuntuu, että päivä menee muuten hukkaan. Joskus tosi hektisen ja työntäyteisen päivän jälkeen minulla on usein nukahtamisen kanssa ongelmia. Olenkin aika tarkka, etten juo kahvia enää klo 15 jälkeen. Iltaisin juon useasti kupin tai kaksi kamomillateetä ja vältän syömästä kovin suurta iltapalaa. Usein sängyssä teen jonkunlaisen hengitysharjoituksen rauhoittaakseni kehoani ja madaltaakseni sykettäni. Keskityn, että hengitän aina ulos mahdollisimman pitkään ja rauhassa. Siten saan kehoni ja mieleni rauhoittumaan ja nukahdan melko pian.

Säännöllisen päivärytmin pitäminen lisää energiaa ja antaa keholle paremman kyvyn suoriutua päivästä. Aikaisin aamulla herääminen on minulle luonnollista ja olen aamulla aina parhaimmillani. Sitä paitsi, myöhään aamulla nukkuminenhan on turhaa etumatkan antamista monessa asiassa. Kevät ja aurinko auttavat paljon minua ja antavat lisää energiaa. Joskus tuntuu, että energiaa on vähän liikaakin ja minun on oltava tarkka mihin kaikkeen itseni laitan. Tärkeintä olisi yrittää kuunnella omaa kehoani ja mieltäni. On muistettava kuunnella ja arvostaa itseään, vaikka välillä se on kieltämättä vähän vaikeaa.  Minusta tuntuu, että yksi elämämme tärkein tehtävä onkin oppia tuntemaan itsemme. On opeteltava mikä sopii itselle ja mikä ei. Mistä saa elämäänsä iloa ja mikä antaa lisää energiaa. Kaikki olemme täysin erilaisia, se mikä on toiselle hyvä, voi olla toiselle huono. Tuntemalla kehonsa ja mielensä, voi oppia hyväksymään itsensä ja omat tarpeensa. Kun opimme tuntemaan ja vähän tykkäämäänkin itsestämme, on meidän helpompi tykätä elämästäkin. Ja ainakin minun tavoitteeni on nimenomaan nauttia elämästä. Ukkini joskus sanoi, että elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.  Minusta aika hyvin sanottu.

Emmi <3

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.