Keho, niin arkinen ja tavallinen asia. Itsestäänselvyys. Ajattelee, että kyllä se mukana kulkee, ei sitä sen kummemmin tarvitse huomioida. Toisinaan emme arvosta kehoamme yhtään. Peilin edessä sanomme, että hitsi onpa ärsyttävän leveät hartiat tai olisinpa pidempi. Aika harvoin tulee sanottua, että näytänpä todella hyvälle. Liian harvoin. Pahimmassa tapauksessa sitä arvostelua on sitten kuulemassa omat lapsetkin ja kierre on valmis.

Minulla alkoi raskausviikko 38 eli beibi saattaa tulla maailmaan koska tahansa. Raskausaikaa minulla on takana reilu kahdeksan kuukautta ja se on ollut täynnä muutoksia niin mielen kuin kehonkin tasolla. Moni kokee raskausajan muutokset kehossa epämiellyttäviksi ja kokee tarvetta piilotella niitä. Itse olen kokenut raskausajan muutokset kuitenkin positiivisessa valossa. Koen, että raskauteni on vahvistanut naiseuttani sekä tuonut minulle jotenkin uudenlaista hehkua, mitä en aiemmin ole kokenut. Koen saaneeni pehmeämpiä muotoja ja kirkkaamman, kuulaan ihon. Tottakai nyt loppuraskaudesta keho on kovalla koetuksella ja se näkyykin pienenä päivittäisenä jomotuksena. Mutta se ei ole vähentänyt arvostustani kehoani kohtaan, vaan pikemminkin lisännyt sitä.

Ratkaisukeskeinen valmentaja -koulutuksessa kävimme läpi kehotuntemusta- ja tietoutta, ja sitä kuinka se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Yhdessä työkalupakkimme tehtävistä pyydämme valmennettavaa kirjoittamaan kirjeen omalle keholleen. Olen tehnyt harjoituksen jo aiemmin koulutukseni aikana, mutta halusin tehdä sen uudelleen. Tämä raskausaika on ollut niin mieletön matka.

Mitä sinä haluaisit kirjoittaa omalle kehollesi? Mitä haluaisit kertoa sille, mistä haluaisit kiittää sitä? Mitä arvostat siinä? Alla minun kirjeeni. Lue, jos haluat. <3

”Kehoni, olet antanut minulle paljon, vaikka välillä olen sinua melko kaltoin kohdellutkin. Olen pitänyt jaksamistasi itsestäänselvyytenä, enkä ole aina kuunnellut sinua. Silti sinä jaksat kannatella ja auttaa minua, joka päivä.

Pienenä minua vaivasi paha astma ja oli vaikeaa hengittää. Meinasimme molemmat uupua täysin. Taistelit kuitenkin kanssani läpi lukuisien sairaalareissujen ja autoit keksimään keinon, jolla auttaa meitä. Käänsit vaikeutemme vahvuuksiksi ja teit itsestäsi uskomattoman kovan. Ei sinua enää muut lapsuusajan pienet kuhmut tai naarmut haitanneet. Uhkuit jo silloin valtavaa voimaa.

Nuorena en arvostanut sinua. Minua ärsytti laittaa kireitä vaatteita, aina löysin sinusta jotain korjattavaa. Oli ostettava kunnolliset liivit ja valittava tarkasti vaatteet, sinä et ollut minusta minkään näköinen. Silti sinä jaksoit ahertaa. Et koskaan valittanut. Nostit painavat taakat ja teit raskaita tallitöitä päivästä toiseen. Vaikka kasvoit ja kehityit koko ajan, sinulla riitti voimaa silti.

Aikuisiällä ymmärsin viimein, että minun oli alettava kuuntelemaan ja arvostamaan sinua. Et ollut murtunut, vaikka olin pistänyt sinut äärirajoille jo pitkän aikaa. Aloin ajatella sinua enemmän. Ymmärsin antaa sinulle lepoa ja oikeanlaisia ravintoaineita. Haastoin edelleen sinua, mutta kuitenkin kuuntelemalla mitä tarvitsit. Yritin opettaa sinua olemaan joustavampi ja rauhallisempi. Yritin antaa sinulle asioita joista pidit.

Kuinka usein oletkaan suojellut minua. Kun kaaduimme hevosen kanssa laukassa ojaan, kerroit heti minulle miten väistää, ettei käy huonosti. Et ottanut siitäkään nokkiisi, vaan nousit mustelmilla ylös ja jatkoit saman tien eteenpäin. Eikä ole siitäkään pitkä aika, kun hevonen teki virheen esteellä ja menimme sen sekaan. Et säikähtänyt sitäkään, vaikka tälli olikin kova. Suojelit minua silloinkin. Olet uskomattoman vahva.

Nyt olemme yhdessä elämämme tähänastisista haasteista suurimmassa. Olemme matkalla äidiksi. Olet vienyt matkaa eteenpäin koko ajan niin, että minun on ollut helppo pysyä muutoksissa mukana. Nyt synnytyksen lähestyessä valmistelet asioita ja teet sen niin varoen, etten sitä oikein edes huomaa. Taidat tietää mikä sinua odottaa, sillä valmistaudut niin huolella. Annat kuitenkin minun edelleen nauttia työstäni ja pyrit auttamaan minua siinäkin parhaalla mahdollisella tavalla. Olen ihmetellyt, kuinka jaksat tämän kaiken, etkä edelleenkään valita.

Olet tuonut minulle lisää itsevarmuutta. Olet opettanut minua ja näyttänyt minulle naiseuden mahdin. Teet minusta äidin. Luotan sinuun, ihailen sinua. Olet vahva kuin härkä, et anna periksi. Yhdessä kuljemme eteenpäin, toisiamme tukien. Toivon, että osaan tukea sinua varsinkin nyt, kun tarvitset tukeani eniten. Yritän auttaa ja kuunnella sinua, sillä arvostan sinua. Kiitos tästä kaikesta, minun rakas kehoni.”

Emmi <3