Kirjoitan lomapostauksen ja jaan vähän fiiliksiä ja tunnelmia lomaltani. Olimme ystäväni kanssa viikon lomalla Kreetalla, Agios Nikolaoksella. Matka oli itseasiassa minun 30v. lahjamatkani, jonka rakkaat ystäväni ja läheiseni olivat minulle antaneet. Viimeksi olen ollut reissussa ystävän kanssa opiskeluaikoina, kun olimme työharjoittelussa Espanjassa. Puolisoni ei halunnut matkalle lähteä, hän viettää syksyn pitkälti metsästyshommien parissa, eikä halunnut sotkea niitä. Mutta se ei haitannut, onni on samanhenkinen ystävä, jonka kanssa lomailu oli mukavaa.

Agios Nikolaos oli kohteena todella lämmin ja kaunis. Hotellimme sijaitsi paikallisten asutusten keskuudessa, joten pääsimme näkemään myös paikallisten elämää. Lentomatka kesti 3,5 h ja se tuntui todella lyhyelle. Alkuun kuumuuteen oli vähän totuttelua, mutta loppulomasta se alkoi tuntua jo mukavalta. Olemme molemmat ystäväni kanssa oikeita vilukissoja ja meistä oli ihanaa, kun ei palellut kertaakaan. Kävimme syömässä ja yritin tilata aina jotain maan omia perinneruokia ja -herkkuja. Olin kuullut ennen lomaamme paljon kehuja paikallisesta ruoasta ja olihan siinä paljon hyvääkin. Ehkä ennakkokäsitykseni olivat kuitenkin vähän liian suuret, sillä WAU elämys ruoasta jäi kokematta. Tai sitten en vaan ole Välimeren ruoan ystävä, kuten vaikka thairuokien. Tykkään mausteisesta ja tulisesta ruoasta, joten se ei ehkä niin kohdannut lomaruokieni kanssa. Mutta kaikki kasvikset ja hedelmät olivat tietysti ihanan tuoreita ja todella herkullisia.

Paikalliset ihmiset olivat pääsääntöisesti iloisia ja lämpimiä, mutta joitakin poikkeuksiakin sattui joukkoon. Muutaman kerran mennessämme ostoksille myyjät saattoivat nukkua tiskin takana ja herätessään eivät juuri tervehtineet. Olikohan se vain loppukauden turistiväsymystä vai liekö ollaan Suomessa totuttu liian hyvään asiakaspalveluun.😊 Lisäksi sain hyvää kärsivällisyysharjoittelua odotellessamme palvelua ravintoloissa. Palvelu ei ollut nimittäin kovin ripeää ja useimman englanninkielen taito vähän puutteellista, joka toi sitten myös omat haasteensa tilausten tekemiseen.

Agios Nikolaoksella oli ihania rantoja ja kirkasta lämmintä vettä. Vierailimme myös pienessä vuoristokylässä Kritsassa, joka oli todella kaunis pienine mutkaisine kujineen. Näkisin kohteen sopivaksi myös lapsiperheille lyhyen lennon ja mukavan ilmaston takia. Siellä oli vaan paljon portaita, että rattaita kyllä sitten varmasti joutuu ajoittain vähän kantelemaan. Hintataso ei ollut halpa, mutta ei niin mahdottoman kalliskaan.  Löysimme myös paljon kauppoja ja alueita, jossa oli vain lähinnä paikallisia, joten pääsimme nauttimaan myös aidosta Kreetalaisesta miljööstä. Kadun kulmilla istui vanhoja miehiä viettämässä aikaa kahvia juoden ja pelaillen shakkia tai tammea. Paikalliset markkinat olivat myös kiva kokemus nähdä paikallista kulttuuria ja elämää.

Olin reissannut viimeksi ulkomailla ennen koronaa vuonna 2019. Tuntui ihanalta päästä matkustamaan ulkomaille. Usein ihmiset harmittelevat loman päättymistä ja toivoisivat sen jatkuvan pidempään. Itse koin olevani loman viimeisinä päivinä jo valmis palaamaan takaisin arkeen ja töiden pariin. Lomailu on ihanaa, mutta kotiin on myös ihana palata. Minä nimittäin rakastan arkea ja sen säännöllisyyttä. Nauroinkin ystävälleni, että jospa minä olen ollut entisessä elämässäni hevonen, sillä pidän niin kovasti rutiineista.

Mietin myös, mikä lomakohde olisi jatkossa minulle paras, sillä rannalla loikoilu ei ole oikein minun juttuni. Kaipaan lomallekin vähän vauhtia ja tekemistä, vaikka tiedostan, että minunkaltaiseni ikiliikkujan olisi hyvä välillä vaan olla.  Huomaan myös, että loma teki todella hyvää ja kliseisesti sanottuna voin sanoa ladanneeni akut 110% täyteen. Mietin, että jos jo viikon paussi arjesta tekee noin hyvää, niin niitä kannattaa vaan rohkeasti vaatia itselleen useammin. Totuus on kuitenkin se, että voidakseen antaa itsestään muille, on ensin annettava itselleen. Vasta sitten on resursseja antaa muillekin.

Kiitos ihanasta matkaseurasta ystäväni Sara!

Emmi <3