Niin se vaan on suoritettu, LCAF Certified Coach-koulutus. Moni onkin kysellyt mitä oikein opiskelin ja mikä minusta nyt sitten tuli. Olen usein vastannut, että minusta tuli parempi valmentaja. Se on totta, mutta avaan nyt vielä omin sanoin koulutusmatkaani. Valmentaminen on laaja konsepti ja pitää sisällään monia eri osa-alueita. Minkälaisen valmentajakoulutuksen nyt sitten kävin?

Koulutuksemme loppukokeessa oli kysymys, miten selittäisit hissipuheena mitä on coaching? Kirjoitin näin: ”Coaching on ratkaisukeskeinen valmennusmuoto, jossa valmentaja auttaa valmennettavaa saavuttamaan tavoitteensa.  Sitä voidaan käyttää niin yksityis- kuin työelämäänkin liittyvien asioiden ja ongelmien ratkaisemiseen. Coaching auttaa valmennettavaa selkeyttämään omia tavoitteitaan ja löytämään keinoja päästä niihin. Se kannustaa valmennettavaa hyödyntämään kokonaisvaltaisesti omaa kapasiteettiaan ja inspiroi ja auttaa häntä matkalla kohti tavoitteita. Coaching kehittää valmennettavan ajattelua, taitoja ja toimintaa sekä vahvistaa valmennettavan voimavaroja päästä tavoitteeseen. ”

Mutta entä mitä Coaching-koulutus toi minulle? Miksi hain mukaan koulutukseen?

Ennen tätä Coaching-koulutusta kouluttauduin Personal Traineriksi. Halusin lisätä ammattitaitoani ja ymmärtää paremmin urheilijoiden fysiologiasta, miten keho toimii ja kuinka sen eri osa-alueita pystytään kehittämään. PT-koulutus toi lisää ymmärrystä ihmiskehon toimintaperiaatteista. Koulutus toi ymmärryksen mitä tarvitsemme, että kehomme voi hyvin. Sen myötä koin helpommaksi kehittää ja valmentaa ratsastajien fyysisiä ominaisuuksia. Koin kuitenkin, ettei PT-koulutus antanut minulle riittävää ymmärrystä varsinkin ratsastuksessa niin oleelliseen asiaan eli keinoihin ymmärtää urheilijan mieltä.

Jo ensimmäinen koulutuskertamme Coaching-koulutuksessa oli todellakin silmiä avaava. Kuulin esimerkiksi käsityksen kognitiivisesta kolmiosta ja kuinka se vaikuttaa meihin. Minulla on ollut valmentajaurani aikana useampikin aloitteleva kilparatsastaja, joka ei suoriudu kilparadoista lainkaan samalla tavalla kuin kotiradoista. Heillä saattaa olla kisaradalle lähtiessään vaikkapa ajatus, että ratsu pelkää kisaesteitä, kun ne ovat niin erinäköisiä kun kotona. Ei auta vaikka minkälaisten härpäkkeiden yli kotona mentäisiin, vaan tuloksena on usein kielto heti ensimmäiselle esteelle kisoissa, olipa se sitten kuinka tavallinen tahansa. Kun ajattelee, että ratsu pelkää kisaesteitä, tartuttaa huolen ratsuun ja alkaa ratsastaa epävarmasti. Miten sitten kognitiivisen kolmion ymmärtäminen voisi auttaa tässä asiassa?

Kognitiivinen kolmio on ikään kuin kehä, joka koostuu kolmesta osa-alueesta eli henkilön ajattelusta, tunteista ja toiminnasta. Esimerkissäni ratsastaja ajattelee, ettei ratsu hyppää kisaesteitä. Siitä seuraa epävarma tunne ja se tarttuu myös ratsuun epävarman ratsastuksen kautta. Kun saa ratsastajan oivaltamaan tämän haitallisen toimintakehän, alkaa hän pikku hiljaa ymmärtämään tilannettaan paremmin. Jo se, että hän kiinnittää kisatilanteissa huomiota ajatuksiinsa, alkaa tuottaa tulosta. Kun vaihtaa ajatuksen sellaiseksi, että on mahdollista, että ratsu hyppääkin kisaesteitä, on tuloksena parempi tunne lähteä radalle. Parempi tunne tuo varmempaa ratsastusta. Ja varmempi ratsastus auttaa pääsemään esteiden yli.  Ratsastajia tulee valmentaa havaitsemaan omia tunteita ja ajatteluaan. Se auttaa heitä suuresti.

Ratsastus on laji, jossa ratsastaja viestittää kehollaan ja mielellään hevoselle mitä haluaa tämän tekevän. Ei auta, että on rautaisessa fyysisessä kunnossa, jos mieli ei ole mukana suorituksessa. Hevoset kommunikoivat aistein, elein ja tuntein. Jotta me pystyisimme ymmärtämään hevosta, on meidän osattava pysähtyä sen ääreen. Pysähtyminen tarkoittaa välitöntä ja kiireetöntä läsnäoloa hevosten kanssa. Jotta tämmöinen läsnäolo onnistuu, on meidän ensin osattava pysähtyä itseemme. Vain siten saadaan luotua yhteys hevoseen ja pystytään yltämään huippusuorituksiin sen kanssa.

Coaching koulutus antoi minulle paljon uusia työkaluja, joita voin käyttää valmennustyössäni. Koulutukseeni kuului myös harjoitusvalmennuksia, joissa sain kohdata yksilövalmennettavia, joiden ongelmat eivät liittyneet hevosiin tai ratsastamiseen. Ne olivat aivan mielettömiä kokemuksia minulle ja tunnen kiitollisuutta, kun sain auttaa heitä heidän elämässään eteenpäin. Hain koulutukseen myös ymmärtääkseni omaa levotonta mieltäni paremmin. Se toi paljon ymmärrystä ja auttoi matkan aloittamisessa mieleni kanssa. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että valmentaakseen ihmisiä paremmin, on ensin osattava valmentaa itseään. Tyhjästä lasista on vaikea antaa muille, se ei kanna pitkälle.  

Tulevaisuudessa tavoitteeni on kouluttautua ja opiskella lisää ja olla paras mahdollinen valmentaja erilaisille ihmisille. Tavoitteenani on pyrkiä lisäämään niin ratsastajien kuin hevostenkin hyvinvointia. Täällä eletään vain kerran, joten mielestäni olisi järkevää nauttia ja iloita siitä ajasta. Hevoset ja ratsastus on yksi hyvä keino lisätä ihmisten hyvinvointia. Yhdistämällä eri osa-alueita toisiinsa toivonkin voivani tarjota jatkossa ikimuistoisia elämyksiä ja auttaa ihmisiä löytämään keinoja elää täydempää elämää. Haluan auttaa yksilöitä löytämään täyden potentiaalinsa kokonaisvaltaisesti, niin mielen kuin kehonkin tasolla. Sitä kautta on myös mahdollista kehittyä lajissamme ja päästä huippusuorituksiin. Matkani valmentajana on vasta alussa ja tavoitteeni ovat korkealla. Aion myös jatkaa unelmointia yhtä suuresti kuin tähänkin asti ja elää täysillä. Elämä on elämistä varten, joten siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä.

Valmentajanne, Emmi <3