Vko 17. Vai pitikö se sanoa rv 17? Jatkuva nälkä. Ihmeellinen hengästyminen kovemmassa rasituksessa. Housut ei mene kiinni. Paita nousee ärsyttävästi. Kyykkyyn mentäessä maha on edessä.

Mutta muuten ei mitään. Olo on täysin normaali. On ollut alusta alkaen. Olin jotenkin kuvitellut, että raskaana ollessa elämästä tulee jotenkin super vaikeaa, varsinkin alkuraskaudesta. Voi olla pahoinvointia tai väsymystä ja ruoka ällöttää. Mutta niin ei käynyt onneksi minulle. Siitä olen kiitollinen. Päinvastoin, raskaus on tuonut elämääni paljon hyvää. On pakko pitää ruokarytmistä säännöllisemmin kiinni, koska muuten tulee ihan tajuton nälkä. Nukun säännöllisemmin. Sallin itseni myös levätä enemmän. Ajattelen paljon mahassa asuvaa pientä ihmettä. Hän on antanut minulle jo nyt paljon rauhaa ja lempeyttä myös itseäni kohtaan.

Kävin tuossa taannoin ystävieni kanssa syömässä, emmekä silloin halunneet vielä kertoa raskaudesta kenellekään. Minua huvitti ystävieni ihmettely, miten olin autolla, mutta sain verhoiltua valkoisen valheen töiden piikkiin. Toinen ystävistäni on ammatiltaan kätilö ja siinä sitten puhuimme jokaisen töistä ja elämästä. Olisikohan kätilöystäväni kertonut minulle kaiken sen työstään, jos olisi tiennyt, että olen raskaana? Uskon että ei. Mutta älä hätäile rakas ystäväni, en traumatisoitunut. Päinvastoin. Hyvä, ettet tiennyt, jotta kuulin sen kaiken. Kiitos siitä. Teit minusta entistä rautaisemman.

Yritimme pitkittää muutenkin raskaudesta kertomista mahdollisimman pitkään. Jotenkin ajattelin, että en halua, että kukaan muu joutuu elämään saman epätietoisuuden ja epävarmuuden kanssa, jota varsinkin alkuraskaus tuo tullessaan. Minun oli helppo salata raskaus, koska käytän monesti töissä löysiä huppareita ja toppavaatteita ja parempina vaatteina käytän isoja mekkoja. Ihmettelin kuitenkin, miten edes vanhempani eivät raskauttani huomanneet, vaikka kysyivätkin miksi käytän aina Timon vaatteita. Nyt kuitenkin mahaa alkaa olla sen verran, että sitä on hankala enää piilottaa. Yritin myös etten kirjoittele someenkaan juuri mitään, ettei asia vaan paljastu. Mutta nyt kun asia on julkinen, aion kertoa jatkossa avoimesti fiiliksistäni. Jospa siitä saa vertaistukea joku samassa tilanteessa oleva tai siihen joskus haluava. 

Näyttäessäni perheelleni kuvaa vauvasta äitini kysyi, että kuka on raskaana? Kertoessani, että minä, ei siitä huudosta ja onnenkyyneleistä meinannut tulla loppua. Ymmärrän hyvin heidän reaktionsa. En ole ehkä mikään perinteinen äiti ihminen, enkä koskaan ole oikeastaan edes ajatellut lasten hankkimista. Olemme puolisoni kanssa olleet yhtä mieltä siitä, että jos lapsi tulee niin se tulee, mutta jos ei, niin sitten se on tarkoitettu niin. Pikemminkin meitä on ärsyttänyt kaikki ne lukuisat utelut ja kyselyt jälkikasvusta.  Se on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia, eikä se kuuluu muille. Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä 12 vuotta ja meistä molemmat ovat tosi menevää sorttia. Rakastamme mennä ja tulla, juhlia ja viettää hauskaa ystäviemme kanssa aamun pikkutunneille asti. Mutta nyt kävi niin, että maha-asukki tahtoi toisin ja se on meille molemmille ok. Enemmän kuin ok, sillä hän on valloittanut jo nyt meidän molempien sydämet.

Erikoiselle tuntuu se olettamus, että kun on tulossa äidiksi, pitäisi alkaa käyttäytymään jotenkin eri tavalla. En ymmärrä sitä lainkaan. En usko, että kukaan lapsi saa tasapainoisen lapsuuden sillä, että vanhemmat yrittävät esittää jotain mitä he eivät ole. Minä rakastan mennä ja tulla. Rakastan haastaa itseäni ja tehdä paljon. Ymmärrän, että elämä muuttuu. Tiedostan myös vastuun ja ymmärrän sen jatkuvan huolen, minkä uusi elämä tuo tullessaan. Tiedän, ettei se ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta odotan kaikkea tätä jo malttamattomana. Olen onnellinen tästä valtavasta yhteisöstä mikä on minun ja puolison ympärillä. Meillä on paljon ystäviä ja tuttavia, jotka ovat täysin erilaisia ja eri lähtökohdista. Toivon todella, että vauvamme pääsee nauttimaan heistä kaikista yhtä paljon kuin me. Ihmiset ympärillämme ovat meidän rikkautemme ja voimavaramme. 

Kiitos kaikille onnitteluista ja ihanista sanoista. Onnea tässä varmasti tarvitaankin. Mutta kaikki asiat aina järjestyvät, kun ne laittaa järjestymään. Toivon, että raskauteni jatkuu yhtä helposti kuin se on sujunut tähänkin asti ja että vauvalla tulee olemaan kaikki hyvin. Me niin odotamme jo häntä. <3

Joku wannabe-mutzi,

Emmi <3