Blogi

Ratsastuksen alkeiskurssi open näkökulmasta

28.07.2022

Ratsastuksen alkeiskurssin tavoitteena on opettaa ratsastuksen alkeet. Mitkä ovat sitten ratsastuksen alkeita? Jakaisin ne neljään eri kokonaisuuteen, johon kuuluu hevonen, ratsastaja, ratsastuksenopettaja ja ratsastaminen. Jotta voi oppia ratsastamaan, täytyy ensin oppia ymmärtämään, minkälainen eläin hevonen on. Miten se käyttäytyy ja reagoi eri tilanteissa ja miten se kommunikoi lajitovereiden ja ihmisten kanssa. Jotta voi oppia tulkitsemaan hevosta, on vietettävä niiden kanssa paljon aikaa. Tästä päästäänkin ratsastuksen alkeiden ensimmäiseen asiaan eli hevosen hoitamisen ja käsittelemisen harjoittelemiseen. Mielestäni hyvä alkeiskurssi pitää sisällään 50% hevosten hoitoa ja käsittelyä ja 50% ratsastamista.

Hevosta hoitamalla oppii ymmärtämään sen luonnetta ja sen tapaa toimia sekä saa varmuutta ja rohkeutta käsitellä sitä. Hoitamalla sitä ja olemalla sen kanssa vuorovaikutuksessa alkaa jo yhteyden luominen. Yhteyden luominen tarkoittaa nimenomaan kykyä kommunikoida elein ja tuntein hevosen kanssa. Kun osoittaa hevoselle luottamusta, se antaa sitä varmasti takaisin. Alkeiskurssilla opetellaan myös huoltamaan hevosen varusteita. Opitaan ymmärtämään, että ratsastusharrastus ei ole pelkkää hevosen selässä istumista, vaan paljon muutakin. Aletaan ymmärtämään, että kehittyäkseen ratsastuksessa on pidettävä ennen kaikkea huolta siitä ratsastuksen tärkeimmästä elementistä eli hevosesta. Hevosen hoitaminen on laaja kokonaisuus, jota aletaan opetella heti ensimmäisestä kerrasta alkaen.

Mutta mitä vaaditaan alkeiskurssille tulevalta ratsastajalta? Yleisesti ratsastusharrastus kehotetaan aloittamaan, kun ratsastaja on vähintään 7-vuotta. Tämä johtuu pitkälti turvallisuuskysymyksistä. Ajatellaan, että siinä vaiheessa aloittaja ymmärtää jo paremmin ohjeita ja pystyy keskittymään riittävän hyvin. Meillä alkeiskurssilla on aloittanut nuorempiakin, johtuen siitä, että pystymme tarjoamaan jokaiselle henkilökohtaiset avustajat kurssin ajaksi. Silloin pystymme varmistamaan, että ratsastaja pystyy toimimaan ratsunsa kanssa koko ajan ohjatusti ja turvallisesti. Ratsastuksen aloittaja hyötyy myös paljon, jos hänellä on aiempaa kokemusta eläimistä. Toki se ei ole pakollista, mutta voi auttaa hevosten eleiden ymmärtämisen ja lukemisen suhteen. Lisäksi se on saattanut tuoda jo oikeanlaisia johtajuustaitoja, mitä myös hevosten kanssa tarvitaan. Mutta ei minullakaan ollut kokemusta eläimistä ennen kun aloitin ratsastuksen ja tässä sitä ollaan. Me kaikki olemme yksilöitä ja jokainen meistä toimii ja oppii eri tavalla.

Kun ollaan ymmärretty minkälainen eläin hevonen on ja opittu hoitamaan sitä, voidaan aloittaa harjoittelemaan ratsastusta. Ratsastuksessa tärkeintä on oppia ensiksi pitämään paino vahvasti jalustimella ja istunta satulassa,  jotta alusta lähtien opitaan hyvä tukeva asento satulassa. Alkuun ratsastajien apuna käytetään aina taluttajia niin kauan, kunnes ratsastaja hallitsee itse ratsunsa. Alkeiskurssilla opeteltavat asiat riippuvat paljon alkeiskurssin kestosta. Itse ajattelen, että ratsastuksen alkeisiin kuuluu oppia hevosen ohjaaminen ja sen vauhdin muuttaminen eri askellajista toiseen. Kun alkeiskurssi etenee, ratsastaja oppii kerta toisensa jälkeen mukautumaan paremmin hevosen liikkeisiin ja pysymään tasapainossa eri tilanteissa.

Monesti ajatellaan virheellisesti, että alkeiskurssi on helpoin mahdollinen työtehtävä ratsastuksenopettajalle. Asia ei ole kuitenkaan näin. Alkeiskurssin opettajalta vaaditaan erinomaista ratsastajien ja hevosten lukutaitoa sekä tietynlaista auktoriteettia ja johtajuutta alkeistunneilla oleviin hevosiin. Kun vasta aloittelevat ratsastajat kertovat hevosille usein alkuun vielä melko ristiriitaisia ohjeita, täytyy opettajalla olla kontakti hevosiin neuvoakseen niitä korjaamaan tilanteita, jotta homma kestää turvallisena. Opettajan täytyy myös osata ennakoida tilanteita ja pitää homma omassa kontrolissa koko ajan. On osattava lukea uusia oppilaita ja nähtävä koska on oikea aika patistaa ratsastajaa lisää ja koska ns. pitää antaa siimaa. Tärkeintä on, että ratsastuksesta ja hevosista jää mukava kuva kaikille. Alkeiskurssien hyvä puoli onkin se, että siinä näkee täysin oman työn jälkensä aloittaessaan kaikkien kanssa täysin puhtaalta pöydältä.

Monelle uudelle aloittajalle saattaa tulla yllätyksenä, että vaikka alkeiskurssin nimi on ratsastuksen alkeet, niin se pitää sisällään paljon kaikkea muutakin. Mielestäni hyvän ja ammattitaitoisen ratsastuskoulun tunnistaakin siitä, että alkeisopetuksessa panostetaan juuri 50% hevosten hoidon ja varustamisen sekä käsittelyn opettamiseen ja 50% ratsastuksen opettamiseen. Näin päästään parhaiten jo heti käsiksi siihen mitä ratsastus on eli kommunikointia hevosen kanssa. Hevosen kanssa ei pysty kommunikoimaan, jos ei ymmärrä minkälainen eläin hevonen on. Turvallisinta onkin aloittaa kommunikoimisen harjoittelu ensin karsinassa ja sen jälkeen vasta ratsailla. On tärkeää opetella heti alusta alkaen ymmärtämään, että hevosella ratsastaminen on täysin eri asia kuin vaikka mopolla tai pyörällä ajaminen. Jos hermostut pyörälle sen selässä, se ei haittaa. Mutta jos hermostut syyttä hevoselle sen selässä, voi olla että löydät seuraavaksi itsesi tantereesta.

Ratsastus lajina on erittäin hieno laji ja onkin monelle todella kiva ja sopiva harrastus. Siinä opitaan keskittymään ja rauhoittumaan. Opetellaan havaitsemaan ja hallitsemaan omia tunteita. Opetellaan kuuntelemaan ja aistimaan. Ja kun kehitytään, ratsastus muuttuu koko ajan myös fyysisesti raskaammaksi.  Ratsastus on urheilulaji, joka vaatii harrastajaltaan paljon nopeutta ja voimaa, mutta samalla ketteryyttä, joustoa ja liikkuvuutta. Ratsastus on lajina myös siitä mukava, että siinä voi kehittyä koko ajan lisää, ikä ei ole mikään este. Oscar Swahn kilpaili vielä 72 vuoden ikäisenä kesäolympialaisissa ja Iso-Britanian Nick Skelton nappasi olympiakultaa esteratsastuksessa 58-vuotiaana. Moni onkin aloittanut ratsastuksen vasta aikuisiällä ja edennyt siitä sitten kilparadoillekin asti.

Alkeiskurssien tärkein ja arvokkain asia on kuitenkin niihin osallistuvat opetushevoset. Niiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta lukea aloittelijoiden erilaisia ohjeita. On hellyyttävää seurata, kuinka hevoset huomaavat hoitotilanteessa, että nyt taitaa olla joku vähän kokemattomampi hoitaja. Hepat katsovat ratsastajia korvat hörössä ja laskevat pään alas, jotta siitäkin saa harjattua. Kaviot ne jättävät sitten maahan lepuutusasentoon, että pieni ratsastaja saa ne sieltä sitten putsattua, kun ei jaksanutkaan nostaa vielä niitä ylös. Näin teki esimerkiksi meidän Antti-poni viime tiistaina, kun huomasi, että nyt apua tarvitaan. Alkeisopetus vaatii hevoselta paljon ja onkin tärkeä, ettei alkeiskursseja olekaan määräänsä enempää, jotta hevoset pysyvät aina mahdollisimman avuliaina ja vastaanottavaisina uusia ratsastajia kohtaan.

Meillä alkeiskursseja alkaa kerran vuodessa ja ne ovat usein kertaluontoisia tapahtumia. Meillä oikeastaan kaikki ratsut sopivat myös alkeisopetukseen, mutta 180cm säkäinen Alma on ratsuksi monesti vähän turhan iso. Hoitotoimenpiteitä sillä saa kyllä huoletta harjoitella, sillä sen kiltimpää ja rauhallisempaa hevosta ei montaa löydy.  Minulla on hyvä kontakti omiin hevosiini ja meillä on selvä työnjako niin tallissa, kuin kentälläkin. Olen heille hyvin kiitollinen heidän avustaan opettaa ratsastajia ja korostankin tätä aina ratsastajillekin. Hevonen ja sen hyvinvointi täytyy olla ihan ykkösjuttu, kun puhutaan ratsastuksesta. Siitä ei voi, eikä pidä tinkiä. Ja kukapa siitä haluaisikaan tinkiä, on ne hepat niin ihania. Jokainen niistä on ihana yksilö omalla tavallaan. Meiltä löytyy Bosslady-Alma, Seuraneiti-Rita, Huoleton-Antti, Jukuri-Jaska (kuvassa), Queen-Shakira, Pirtsakka-Minni, Kingi-Rane, Opetusmestari-Dexa, Mamma-Zara ja hänen poikansa Hulivili-Rocky 🙂 

Emmi <3

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.