Olin iloinen päästessäni taannoin juttelemaan ja jakamaan ajatuksiani yhden pitkän linjan maatalousyrittäjän kanssa. Hän on maanviljelijä jo useammassa sukupolvessa ja on toiminut yrittäjänä alalla jo pitkään. Juttelimme vallitsevasta taloustilanteesta ja huolistamme siihen liittyen.  Kaikkien maatalousalalla toimivien tilanne on samankaltainen. Rehujen ja kuivikkeiden hinnat ovat nousseet reilusti, siinä missä polttoaineiden ja sähkönkin. Ne kaikki ovat sellaisia, mitä ilman emme pystyisi toimimaan. Paine nostaa omien tuotteidemme hintoja on suuri. Jaoimme yhteisen toiveemme siitä, kuinka pystyisimme jatkamaan alalla mahdollisimman pitkään. Hänelle oli tarjottu töitä toiselta toimialalta ja vaikka tarjous onkin houkutteleva, ei hän millään haluaisi luovuttaa toimialallamme.  Mutta miksi enää jatkaa alalla, joka on koko ajan vaikeampaa saada enää kannattamaan?

Olen itsekin aina silloin tällöin miettinyt muita ammatteja ja kuinka joku työnantaja tai toimiala saattaisi hyötyä suuresti tarmokkuudestani ja ahkeruudestani. Olisi mielenkiintoista nähdä miten paljon työpanoksellani olisi arvoa, jos kaikki tekemäni työ tuottaisi suoraan tulosta. No, ei sellaista alaa varmaan todellisuudessa olekaan, missä kaikki 100% työnteosta olisi suoraa tulosta. Kuitenkin maatalousala on tunnettu siitä, että tehdään todella paljon hyvin raskasta työtä, mutta vain murto-osa siitä tuottaa suoraan tulosta. Esimerkiksi minulle ei kukaan maksa hevosten hoidosta tai tallialueiden kunnossapidosta, vaan ne ainoastaan maksavat minulle. Mutta kuitenkin ilman sitä, minulle ei tulisi ratsastajia, jotka sitten ovat meidän ratsastuskoulujen tulonlähteitä. Keskimääräisesti teen päivässä töitä 10h, joista tuottoa saan noin 30%. Ja tämän teen joka päivä, olipa sitten viikonloppu tai pyhäpäivä. Tosin tunteja en pidä joka päivä, vaan silloin useasti ratsastan hevosiani, jotta ne olisivat sitten kivoja ratsuja asiakkailleni. Niistä päivistä ei tule tuottoa lainkaan.  Alallamme oleva hauska sanonta meneekin niin, että meillähän onkin kaikilla uskonto kymppi, mutta matikka nelonen. 😊

Rehellisesti sanottuna, olen itsekin epäillyt monesti valitsemaani toimialaa ja onko sitä ylipäätään mahdollista saada järkevästi kannattamaan. Haluaisin kuitenkin niin kovasti jatkaa tätä, minä pidän todella tästä työstä. Uskon tämän olevan kutsumusammattini. Tiedostan, että siinä missä alamme kulut kasvavat, olisi tuotteidemmekin hintojen noustava. Yritän kuitenkin jatkuvasti löytää keinoja, joilla saataisiin pidettyä tämä ratsastusharrastus elossa ihan kaikkien keskuudessa. Faktahan on, että monesti sitä tarvitsevatkin eniten juuri ne tahot, joilla ei ole madollista sijoittaa siihen niin paljon. Toivoisin, että hevosalan potentiaali nähtäisiin paremmin yhteiskunnassamme ja sitä pyrittäisiin edes jollain tavalla tukemaan ja auttamaan. Voimme auttaa ihmisiä monin eri tavoin, ehkäistä syrjäytymistä, antaa rutiineja ja turvaa. Hevoset ja niiden läsnäolo rauhoittavat, ratsastaessa ei voi ajatella kuin ratsastusta. Harrastus on sitova monella eri tapaa, varsinkin kun puhtaan siitä kilpaurheiluna. Karsastan voimakkaasti ajatusta, että ratsastusharrastuksesta tehdään elitistinen laji, johon vain osalla ihmisistä on varaa. Pyrin välttämään tätä kaikin keinoin. Haluan, että ratsastusharrastus voisi olla kaikkien harrastus jatkossakin. Minusta meidän ratsastuskoulujen tavoite on nimenomaan tarjota ratsastusta ihan kaikille, asemasta riippumatta.

Haluan kertoa näistä aisoista myös siksi, että asiakkaammekin ymmärtäisivät, minkälaisten asioiden kanssa alamme painii. Olemme alalla, johon emme saa mistään mitään tukea. Alamme on täysin oman henkilökohtaisen työpanoksemme varassa. Jotta toimintamme pystyy jatkumaan, on asiakkaiden hyvä ymmärtää mitä sen jatkuminen vaatii. Esimerkiksi jos perut tunnin tai jätät sen maksamatta, se on suoraan pois yrittäjältä. Häneltä, kuka on yrittänyt kaikin keinoin mahdollistaa, että pystyt harrastamaan. Tehnyt ahkerasti paljon työtä pitämättä taukoa, antanut niin paljon itsestään. Kamppaillut, että pystyisi pitämään tuntien hinnat sellaisina, että niihin olisi kaikilla mahdollisuus osallistua. Toki yksi konstihan on ollut jo pitkään se, että laitetaan hevoset tekemään enemmän tunteja. Se on yrittäjälle helpompi ja tuottavampi konsti tehdä rahaa. Tehdään rahaa eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, jotta pystyttäisiin pitämään hinnat sellaisina, että mahdollistetaan ratsastus kaikille. Mutta emmekö harrasta ratsastusta juuri siksi, että me tykätään hevosista? Jos näin on, pitäisi hevosten hyvinvoinnin olla pääprioriteettimme, ei sivuseikka ja silloin hevosten kohtuuton työmäärän lisääminen ei käy. Asiakkaan on tässä kohtaa ymmärrettävä, että hän maksaa myös hevosten hyvinvoinnista.

Tiedän, että tämmöinen blogipostaus ei muuta mitään, mutta halusin silti purkaa omia fiiliksiä asian suhteen.  Yritän taistella sitkeästi toimialamme puolesta ja kantaa oman korteni kekoon. Jotta pystymme pitämään hevosalan elinvoimaisena, on yrittäjien ja tuottajien lisäksi myös kuluttajien kannettava oma kortensa kekoon. Kauhuskenaario on, että ratsastusharrastus muuttuu niin kalliiksi, että se on enää vain harvoille mahdollista. Tällä hetkellä meillä on todella kova paine nostaa hintoja, sillä lähes kaikki yhteistyötä tekevät tuottajat niitä nostavat. Jos emme nosta hintoja, joudumme itse tekemään entistä enemmän töitä jo valmiiksi kovan työtaakkamme päälle. Välillä kohtuuttomastikin oman hyvinvointimme kustannuksella. Juuri niin kuin esimerkiksi minä huomaan välillä tekeväni. Teen sitä siksi, etten hyväksy ajatusta, että ratsastusharrastus muuttuisi vain osalle yhteiskunnasta mahdolliseksi. Yritän taistella ja löytää keinoja pystyä pitämään harrastus mahdollisena kaikille. Pyrin taistelemaan niin kauan kuin pystyn, en tahtoisi luovuttaa. Alallamme on niin paljon annettavaa yhteiskunnallemme, voimme toimia niin monen tahon apuna ja tukena.  Toivon, että myös te kuluttajat, asiakkaat, näette työpanoksemme ja taistelumme ja ymmärrätte mitä kaikkea se meiltä vaatii. Ehkä seuraavan kerran kun päivittelette harrastuksen olevan niin kallis, mietitte mitä kaikkea sitä tarjoava yrittäjä on joutunut tekemään sen eteen. Mitä kaikkea on tehty, että se on saatu pidettyä edes senkään hintaisena. Kiitos, kun autat ja ymmärrät. Me tarvitsemme toinen toisiamme.

Emmi <3