Kävin viime viikolla estevalkassa. Valmennuksessa seuralaisina minulla oli kollega nuorella hevosellaan ja hänen oppilaansa ratsastuskouluhepan kanssa. Ihailin suuresti tätä rohkeaa ratsastuskoulun sennuratsastajaa ja hevosta, jotka tulivat meidän mukaan kolmanneksi treeneihin. Ratsastajalla ei ollut vielä ratsastuskokemusta niin paljoa, mutta yhteistyö hevosen kanssa oli ihanaa katseltavaa. Hevosena hänellä oli jo vanhempi ratsastuskoulun hevonen, joka osoittautui aivan huikeaksi opetusmestariksi. Hevonen auttoi ratsastajaansa parhaansa mukaan ja he pystyivätkin tekemään ihan samoja tehtäviä, kuin me opetkin. Arvostukseni kollegaani kohtaan nousi entisestään huomatessani, miten hienoa työtä hän oli tehnyt oppilaansa ja opetushevosensa kanssa. Jotta saa rakennettua tuollaisen luottamuksen ratsukon välille, täytyy olla oikea ammattilainen.
Opetushevoset ovat meidän ratsastuskouluyrittäjien työkavereita. He auttavat meitä työssämme ja me puolestaan yritämme vastineeksi tarjota heille osaamistamme sekä hyvää hoitoa. Mutta miten sitten opetushevosesta saa tuollaisen, kuin esimerkiksi tuo valmennuksessa mukana ollut kokenut hevonen, joka auttoi ratsastajaansa luottavaisin mielin, alusta loppuun hyvällä fiiliksellä? Oudoimpia kommentteja mitä olen kuullut kisoissa ratsukoistamme ovat olleet ihmettely, etteivät nuo voi olla opetushevosia. Kysyessäni perusteluita kommentteihin kuulen usein, etteivät ratsastuskouluhevoset näytä yleensä tuolle, eivätkä liiku noin. Mille niiden pitäisi sitten näyttää tai miten niiden tulisi liikkua? Miksi ratsastuskouluhevosten pitäisi erottua muista hevosista?
Opetushevoset ovat ratsastuskoulujen tärkein asia. Jos aikoo tässä hommassa pärjätä, tämän tulisi olla täysin selvä. Hevoset on toimintamme perusta. Kun opetushevoset voivat hyvin, on niiden kanssa mukava työskennellä ja ratsastaa niillä. On totta, etteivät kaikki hevoset sovellu tähän työhön ratsastajien vaihtuvuuden vuoksi. Mutta useimmat hevoset kyllä siihen tottuvat, kun kaikki muu on kunnossa. Sanoisin, että useammat jopa tästä duunista pitävätkin, sillä niille pystytään tarjoamaan säännöllisyyttä ja rutiineja, mitä esimerkiksi kaikille yksityis- tai kilpahevosille ei aina pystytä tarjoamaan.
Hyvän ratsastuskoulun tunnistaa suoraan siitä, missä kunnossa sen opetushevoset ovat. Ammattimainen ratsastuskoulu ymmärtää opetushevostensa terveydenhuollon merkityksen ja vaalii sitä kaikessa toimissaan. Mielestäni tehtävämme on tarjota hevosillemme rutiinit ja turva. Laadukasta ja oikeanlaista ravintoa ja mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Tarjota virikkeitä ja vaihtelua liikutukseen sekä ymmärtää jokaisen hevosen yksilölliset tarpeet. Meidän tehtävämme on myös opettaa ja vaatia asiakkailtamme hevostemme oikeaoppista kohtelua. Hevosia täytyy kunnioittaa, antaa niille niiden tarvitsema lepo ja rauha. Olemme ratsastuskouluissa koulutettuja alan ammattilaisia ja sen mukaista tulee olla myös hevosten hoito.
Ratsastuskouluissa on tavoitteena opettaa asiakkaita ratsastamaan. Jotta oppii ratsastamaan, täytyy opetella ymmärtämään hevosta. Hevoset eivät ole työkoneita, vaan eläviä ja hengittäviä luontokappaleita, joiden kanssa opetellaan kommunikoimaan. Opettelu tulisikin aloittaa niitä hoitamalla ja edetä sitten pikkuhiljaa ratsaille ja siitä eteenpäin. On onni, että jokainen hevonen on erilainen ja opettaa eri asioita meille ihmisille. Ratsastuskoulun yksi suuri etu onkin se, että pääsee tutustumaan monenlaiseen yksilöön. Opetellessa hevosen kanssa toimimista ja ratsastamista, tulee jättää kiire ja sähellys tallin ovelle. Yritetään ymmärtää niitä, opetellaan rauhassa. Hevoset antavat meille paljon ja pyyteettömästi, joten kunnioitetaan niitä.
Minulla on työkaverina nyt yhdeksän opetushevosta, jotka ovat minulle kaikki tärkeitä. Kuvassa Dexa, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä nyt kahdeksan vuotta. Kaikki hevoseni ovat niin erilaisia ja vaativat eri tavalla huomiota. Meillä on mm. Antti, joka söisi mielellään koko päivän heinää ja Rita, joka on aina reipas ja motivoitunut. Parhaimpia hetkiä onkin ne, kun me pelataan ratsastustunnilla koko team yhteen ja saadaan opetettua ratsastajille uusia asioita. Ne hetket on niitä, miksi tämä duuni onkin ihan paras duuni.
Emmi <3
Vau, nostan hattua sinulle näistä ajatuksistasi. Siksi oletkin erinomainen ope. ❤
Olen niin samaa mieltä tuosta kiireettömästä ja stressittömästä hevosten käsittelystä, ratsastuksesta ja jo siitä rauhallisesta tallikäyttäytymisestä. Kaikki minun ”kanssaratsastajat” tietävät minun olevan elävä esimerkki miten käy kun menee, tekee ja elää vaan vuosia jatkuneen stressin kanssa. Kiireellä tallille, koko kroppa ja ”pää jumissa” ratsastamaan. Siis suorittamaan myös harrastusta. Ei toimi hevonen, sattuu koko ajan tapaturmia ja tuskastuu itselleen ja muille ja usein itkuksihan se meni😕. Nyt kun taas alkaa pitkän levon ja mietiskelyn jälkeen saada takaisin myös sitä ratsastuksen iloa, niin yrittää tehdä kaikkensa että pysyisi paremmassa sekä fyysisessä että psyykkisessä kunnossa. Todettu on ettei kiire, häsläys, vihaisuus ja yleensäkin keskittymisen puute sovellu hevosen niinkuin ei minkään muunkaan eläimen kanssa toimimiseen. Mutta pikkuhiljaa, yhä opetellen ja kiitollisena siitä että on saanut ”open” joka jaksaa muistuttaa tunneilla rauhallisesta mielentilasta yhä uudelleen ja uudelleen. Ja open joka ymmärtää tehdä työtään sekä hevosten että oppilaan parhaaksi. Ja ne ihanat heppaset, jotka ovat antaneet minullekin anteeksi monet kiukuttelut ja v-sanat.🤔
Pahimman stressin aikana suosittelen kiireetöntä ratsastusta metsässä katsellen kauniita maisemia. Siinä lepää sielu ja mieli. ❤️😊