Tänään illasta on ratsastustunti. Tunteet vaihtelevat innostuksesta jäätävään jännittämiseen. Työpäivän jälkeen kotona ei päivällinen maistu, jännitys on liian suuri. Onneksi ratsastuksenopettaja laittoi rauhallisen hevosen, niin selviän tunnista. Onneksi se ei ole säikky. Tänään kuitenkin vähän tuulee, mutta jospa se ei säikähtäisi. Eihän sen pitäisi olla säikky. Mutta hevonen on niin arvaamaton ja villi luontokappale. Toivottavasti se ei vaistoa jännitystäni. Toivottavasti ratsastuksenopettajan ja hepan hermot kestää minua. Kyllä hävettää. Miksi minun pitää olla tämmöinen jänishousu?

Tuttu tunne? Jos vastasit kyllä, ei hätää, et ole ainut.

Ratsastuspelko on usein seuraus tilanteesta, jossa ratsastaja on syystä tai toisesta kokenut, ettei hallitse hevosta. Ratsastuspelko etenee useasti myös hevosten käsittelemisen pelkoon ja pahimmillaan siihen, että koko harrastus loppuu. Pelko voi kasvaa niin suureksi möröksi omassa mielessä, ettei sitä enää oikein hallitse. Siinä vaiheessa työnnetään se usein kauaksi pois mielestä ja tyydytään tilanteeseen kuitenkaan koskaan hyväksymättä sitä täydellisesti. Usein asia jää vaivaamaan. Jos se ei vaivaa tällä hetkellä, nousee se usein pinnalle myöhemmin, jonkun muun asian yhteydessä.

Olen tavannut urani aikana monenlaisia ratsastuspelkoja. Joku on pelännyt hypätä, joku ratsastaa tuulisella säällä. Joku on pelännyt isoja hevosia, toinen reippaita. Joku on pelännyt ottaa hevosta tarhasta kiinni tai hoitaa. Kerran urani aikana olin tilanteessa, jossa minulta varattiin hääpäivän kunniaksi ratsastuksen yksityistunti yllätykseksi puolisolle. Yllätyksen saaja saapui tallille ja kauhistui. Yllätysyksärin varaaja ei tiennyt, että tämä oli pudonnut aikoinaan tapaturmaisesti hevosen selästä ja lopettanut ratsastuksen siihen. Kauhusta vapisten hän kuitenkin nousi ratsun selkään ja lopulta itki onnenkyyneleitä sen selässä. Hän kohtasi pelkonsa ja selätti sen. Siinä tilanteessa minulta vaadittiin todella ammattitaitoa ja onnistuminen jättikin kipinän tehdä samankaltaista lisää. Mieletöntä mitä tunteita ratsastus ja hevoset voivatkaan saada aikaan. 

Usein ratsastus- tai heppapelkoja asiakkaiden kanssa käsitellessä törmään samaan asiaan. Pelosta ei uskalleta kertoa ratsastuksenopettajalle tai palveluntarjoajalle, se hävettää liikaa. Mutta mitä me oikein siinä sitten häpeämme? Sehän on vain tunne. Kun emme kerro peloistamme teemme karhunpalveluksen sekä itsellemme, että opettajalle. Jos me opettajat/palveluntarjoajat emme tiedä pelosta, emme osaa välttämättä valita oikeanlaisia ratsuja tai ottaa asiaa opetuksessamme riittävästi huomioon. Siten lumipalloefekti on valmis. Ratsastaja tulee tallille ja ratsuksi valikoituu vaikkapa joku isompi hevonen. Ratsastaja pelkää putoamista ja koko tunnin ajattelee, että entäs jos putoan täältä korkealta. Tunti sujuu huonosti, kun keskittyminen on muualla. Opettaja ja hevonen on ihmeissään.

Nuorempana opettaessani ratsastusta minun oli vaikea käsitellä ratsastus- tai hevospelkoja. En osaa itse pelätä. Vuosien saatossa olen kuitenkin havainnut suuren kiinnostukseni nimenomaan ratsastajan psyykkettä ja sen valmentamista kohtaan. Mikään ei tuota hienompaa tunnetta kun onnistua yhdessä ratsastajan ja hevosen kanssa. Coaching- koulutukseemme kuuluu ryhmävalmentamista ja haluankin tehdä näyttötyöni nimenomaan ratsastus- ja hevospelkoihin liittyen. Hevoset ja ratsastusharrastus on parhaimmillaan harrastus, joka tuottaa iloa, hyvää mieltä ja rentoutumista arjen kiireiden keskellä. Noiden tunteiden tuntemisen voi kuitenkin peittää pelko tai jännitys, emmekä enää koe samaa iloa harrastuksesta. Haluan auttaa.

Alotammekin tallillamme syksyn aikana ns. pelkoryhmän, joka on suunnattu nimenomaan heppailijoille/ratsastajille, jotka syystä tai toisesta tuntevat ratsastuspelkoa tai -jännitystä hevosten kanssa ja haluavat apua siihen. Haluan auttaa ryhmää ymmärtämään ja hyväksymään oman pelkonsa ja antaa työkaluja hallita sitä. Projekti on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja odotan innolla sen alkamista. Joten jos kiinnostuit, niin ota Vantunmäen Ratsutilan some seurantaan. Ilmoitamme siellä tarkemmat tiedot ryhmästä lähiviikkojen aikana. Toivottavasti saan auttaa sinua. 

Life Coach Academy Coaching- koulutuksen materiaaleista löytyy joka kerta tämä Aleksis Kiven teksti, joka on tähänkin teemaan niin sopiva.

”Hiiteen kaikki mielen mustuus, me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit.  Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään syytä päätä kallistella.”

Innolla uusia seikkauluja ratsastajien kanssa odottaen,

Emmi <3