Olen saanut tavata elämässäni monenlaisia heppaystäviä ja toivon tapaavani vielä monia erilaisia yksilöitä lisää. Meillä tallilla asuu yksi mielenkiintoinen ja muista varsin erottuva yksilö. Hänen nimensä on Shakira. Shakira on kohta 10-vuotias tamma, jossa on puolet welshiä ja puolet suokkia. Äitini osti sen itselleen harrastuskaveriksi muutama vuosi sitten. Shakira oli entisessä kodissaan saanut ajo-opetuksen ja oli tehnyt peltohommiakin. Sillä oli myös vähän ratsastettu ja hypätty joitakin esteitä. Koeratsastuksessa Shakira oli tosi rauhallinen. Emme juuri ehtineet hoitaa sitä, vaan se tuotiin kotitallilta koeratsastukseen maneesille. Sen käyttäytyminen vieraassa paikassa ja traikussa olivat täysin moitteetonta. Uskon äitini ihastuneen kuitenkin eniten sen ulkonäköön, sillä se on hyvin kaunis tamma. Nykyään Shakira on ratsastuskoulullamme pidetty opetushevonen, tunneilla aina reipas ja motivoitunut.  Mutta Shakira ei ole missään nimessä ihan tavallinen hevonen ja vaatii jonkun verran erikoishuomiota. Tahdonkin kertoa hänestä ja hänen erikoislaatuisesta luonteestaan vähän enemmän.

Pian Shakiran muuttaessa tallillemme huomasimme hänen karsinakäytöksensä olevan omituista. Ymmärsimme pian, että häntä oli hoidettu pääsääntöisesti käytävällä ja hän piti karsinaa reviirinään. Se oli hänen oma alueensa, sinne ei ollut kenelläkään mitään asiaa. Pikku hiljaa totutimme häntä hoitotoimenpiteisiin karsinassa ja nykyään hän sietää sen jo kohtuullisen hyvin. Hoidamme Shakiraa kuitenkin mieluusti käytävällä, jossa hän osaa olla paljon rennompi ja rauhallisempi. Karsina on hänelle edelleen hänen oma paikkansa ja pyrimme olemaan häiritsemättä häntä siellä.  Käytävälläkin Shakira on aina melko tuiman näköinen, mutta seisoo paikallaan ja sietää laittamista hyvin. Ihmispaljoudesta se ei tykkää ja yritänkin aina muistuttaa sen laittajia pyrkimään olemaan sen kanssa kahden. Turha hälinä stressaa sitä. Mutta miksi se on sitten hoitaessa aina niin hapan?

Minun täytyy rehellisesti sanoa, että koulutusvaiheessa minun oli hyvin vaikea yrittää ymmärtää sitä. On minulla ollut ennenkin itsenäisiä hevosia, jotka eivät juuri perusta ihmisistä, mutta Shakira oli ihan omaa luokkaansa. Minusta monesti alkuun tuntuikin, että se ihan oikeasti vihasi minua. Meistä molemmat on melko kovapäisiä ja ajauduttiin monesti umpikujaan. Minua ärsytti Shakiran ainainen luimiminen ja kiukuttelu. En millään ymmärtänyt miksi en saa siihen mitään otetta tai johtajuutta, olihan se hevoslaumansakin alin. Koin epäonnistuneeni ja sanoinkin monesti, että nyt minä luovutan tämän kanssa, ei tämä tottele minua.

Aikaa kului ja jatkoimme sitkeästi yhteistyötä. Aloin pikku hiljaa ymmärtämään, ettei Shakira tule koskaan hevoseksi, joka haluaisi sen kummemmin seurustella ihmisen kanssa.  Tajusin, että sille on hankalaa lukea ihmisiä ja olla ihmisten kanssa. Pahinta Shakiralle on jos sitä toruu luimimisesta, sillä silloin se menee vain entistä enemmän lukkoon ja on vain vihaisempi. Kun ymmärsin Shakiran oman epävarmuuden ihmisten seurassa, aloin ymmärtää sitä. Sen sijaan, että yrittäisin olla sen johtaja, minun oli yritettävä päästä sen kanssa tasavertaiseksi. Jotta pääsin tasavertaiseksi, minun täytyi alkaa kunnioittamaan Shakiran tarvetta omaan reviiriin ja tilaan. Minun täytyi hyväksyä, etten pystyisi koskaan muuttamaan sen suhtautumista ihmisiin. Shakira sietää ihmisiä kyllä, jos kunnioittamme sen erikoista luonnetta ja annamme sille tilaa.

Shakirassa minua hämäsi kaikkein eniten se, että ratsastaessa se on aina ollut reipas ja hyvin motivoitunut. Se on avoin kaikelle uudelle ja yrittää aina parhaansa. Välillä se yrittää vähän liikaakin ja homma saattaa mennä höseltämiseksi. Minulta kesti jonkun aikaa hyväksyä, että se sama ratsastaessa iloinen ja motivoitunut Shakira ei tule siirtymään talliin. Kun työt on tehty, ne on tehty. Se ei kaipaa ihmistä, vaan haluaa olla omissa oloissaan. Moni tykkääkin ratsastaa tallillamme Shakiralla juuri sen mielettömän työmoraalin vuoksi. Se on tunneilla superkiltti ja nöyrä myös lapsille ja auttaa heitä aina parhaansa mukaan.  Erikoislaatuisen luonteensa vuoksi kuitenkin pahoin pelkään, että moni ratsastuskoulu olisi antanut sille lähtöpassit heti. Ratsastuskouluissa hevosten pitää olla tasaisia luonteeltaan myös hoitaessa. Olenkin monesti ajatellut, että ehkä oli tarkoitus, että se löysi paikkansa meiltä.

Shakira tuottaa toki minulle välillä vähän päänvaivaa, kun joudun miettimään sen ratsastajavalintoja. Ratsastaessa se olisi kyllä sopiva kaikille, mutta hoitaessa sen kanssa täytyy osata toimia oikein.  Olen kuitenkin ajatellut, että oppilaiden on hyvä nähdä erilaisiakin hevosia ja opetella tulemaan myös niiden kanssa toimeen. Tavoitteenamme on tehdä hyviä ratsastajia. Hyvä ratsastaja on ennen kaikkea hyvä hevosten käsittelijä. Toivonkin Shakiran tuovan ratsastajille vähän eri näkemystä ja oppia. Sitä täytyy kunnioittaa ja ymmärtää. Shakira ei ole vielä ihan kaikille tallilaisille sopiva harrastuskaveri ja sen kanssa touhuavatkin vain kokeneemmat tallilaiset, jotka ymmärtävät Shakiran erikoisen luonteen ja osaavat toimia sen kanssa. Kutsummekin Shakiraa tallillamme Ms. Sunshineksi, hänen aina niin aurinkoisen talliolemuksensa tähden. 😊

Sanoisin, että oma yhteistyöni Shakiran kanssa sujuu jo hyvin. Olemme tasavertaisia ja tiedämme sen molemmat. Kummankaan ei tarvitse enää kyseenalaistaa sitä. Shakira ei pidä minua ystävänään, niin kuin esimerkiksi tarhakaveriaan Ritaa, mutta kunnioittaa minua ja minä kunnioitan sitä. Saatan nykyään leikkisästi jopa vähän kiusata sitä ja se sietää sen ja sitä vähän huvittaakin aina se. Shakira seisoo aina rauhassa, kun laitan sitä. Se ei koskaan ole minusta kovin kiinnostunut, mutta antaa minun tehdä sille erilaisia toimenpiteitä vaivatta. Se kuulostelee ja seurailee, mutta ei koskaan käyttäydy huonosti. Se hyväksyy minut, mutta vain koska minä ensin hyväksyin sen. Juuri sellaisena tuittuilijana kuin se onkin. Shakiran kanssa on vain hyväksyttävä, että se ei ole, eikä koskaan tule olemaan kenenkään ”turpaterapeutti”. Se on kuitenkin työssään opetushevosena pirun hyvä. Jotta voimme tehdä sen kanssa yhteistyötä meidän tulee hyväksyä ja kunnioittaa sitä juuri sellaisena kuin se on. Ja sitä paitsi, minusta ja monesta muustakin tallilaisesta Shakke on tuittuilustaan huolimatta kiva tyttö. Eikä Vantunmäki olisi Vantunmäki ilman meidän omaa diivaa, Ms. Sunshine Shakiraa..

Emmi <3