Lunta, räntää, vettä, pakkasta, myrskyä. Näitä kaikkia oli viime viikko pullollaan. Ei koskaan tiennyt, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.  Tunteja vaihdeltiin eri päiville, toisia useammankin kerran. Kun ei ole maneesia, ollaan vähän sään armoilla. Onni on kuitenkin hyvin tehty kenttä, joka on toimintakunnossa nopeasti sateista ja säästä huolimatta.  Toimiva kenttä on ehdoton silloin, kun ei ole maneesia. Ennen ajattelin, että maneesi on elinehto kannattavalle liiketoiminnalle. Mehän tehtiin jo laskelmat ja suunnitelmatkin maneesia varten, mutta sitten ymmärsin laittaa jäitä hattuun. Maneesi on todella iso investointi ja vaatisi huomattavia muutoksia hinnoissa ja toiminnassa, jotta siitä saisi sen tuoman hyödyn. Koko ratsastuskouluni idea on tarjota palveluita ihan kaikille ja opettaa pienryhmissä hevosia kuunnellen. Olenkin sanonut, että jos tästä täytyy ruveta tinkimään, voi tallini ovet sulkea. Mutta moni varmasti miettii, että miten ihmeessä sitä sitten pystyy talvellakin kentällä menemään?

Jotta ratsastuskenttä pysyy ratsastuskunnossa läpi talven, tulee sitä huoltaa lähes päivittäin. Sinne ei saa kertyä liikaa lunta. Täytyy osata ennakoida säätä ja seuraava päivää. Esimerkiksi jos on luvattu yöpakkasia, täytyy kenttä lanata illalla tuntien jälkeen, että se on tasainen seuraavana päivänä. Tämä ja edellinen talvi on ollut pohjien kannalta erinomainen, kun on saatu lunta. Vuonna 2020 ei tullut lunta ja jouduttiin ajamaan tammikuussa hiekkaa kentälle, jotta päästiin menemään. Eli huoltoa kenttä vaatii, mutta niin vaatii maneesikin. Tottakai maneesi tuo vapautta ja helppoutta ja jos meillä olisi tilanne kuin Ruotsissa ja kunnat tukisivat maneesihankkeita, voisin olla sen rakennuttamisesta kiinnostunutkin. Mutta en näissä sfääreissä. Haluan mieluummin pitää kiinni toimintani tarkoin suunnitellusta ideologiasta.

Kentällä meneminen vaatii jonkun verran joustoa myös asiakkaiden suunnalta. Tunteja joutuu välillä siirtelemään ja vaihtamaan eri päiville. Sanoisinkin, että minulla on erinomainen asiakaskunta, joka ymmärtää ja joustaa todella hyvin. Kiitos kaikille. Uskoisin, että ollaan hevosten kanssa myös jotain osattu tehdä oikein, kun asiakkaat ovat tykänneet käydä meillä. Me Vantunmäellä tykätään aidosti tästä duunista, joten uskoisin sen välittyvän myös asiakkaillemme.

Tyttöjen kanssa ollaan oltu kisakauden aloituksissa useasti sijoilla, joten kyllä me ollaan talvella päästy treenaamaan. Uskoisin, että nämä olosuhteet ovat tuoneet joissain tilanteissa meille etulyöntiasemankin. Ei meidän hevoset säikähdä vähän huonompia pohjia ja ne pystyy menemään vaivatta kurakentälläkin. Ei sitä säikähdä ratsastajatkaan. Me ei olla turhan kranttuja. Jos ravihevoset pystyy menemään täyttä ravia jäällä, niin miten voi olla ettei me selvittäis hitaamassa vauhdissa kentällä?  Meillä on myös Suomen paras kengittäjä Sami Ikonen, joka on kengittänyt minun hevosia lukioikäisestä asti ja pitänyt huolta, että meillä on keliin kun keliin toimivat ”renkaat” alla. Ilman Samin rautaista ammattitaitoa, ei mekään oltaisi tässä. Hyvä kengittäjä on ensiarvoisen tärkeä hevosten hyvinvoinnin kannalta. Kiitos myös Sami. 😊

Totuus on kuitenkin se, ettei kiva työkään ole aina stressitöntä. Huomasin nimittäin viikonloppuna, että olin hyvin kireä ja hermostunut. Minua niin ärsytti, kun taas satoi lunta ja jouduin vahtamaan tunteja. Olin iloinen, kun saatiin mennä lauantain kotikisat super hyvällä pohjalla, mutta sitten sunnuntaina sää oli taas vaihtanut kelkkaa. Ymmärrän kyllä, etten mahda mitään säälle. Ja uskon, että asiakkaammekin ymmärtävät sen.  Tai tiedän, että he ymmärtävät ja siksi joustavat niin vaivattoman tuntuisesti. Mutta ai että se silti ärsyttää. Haluan tarjota parasta ja jos en siihen pysty, petyn suuresti. Soimaan kaikesta itseäni. En ymmärrä miksi minun täytyy stressata tuollaisista asioista, kun tiedän, että ne kuitenkin aina järjestyvät. Mutta kuitenkin kun on suunnitellut viikkonsa tietyllä tavalla ja sitten joutuu muuttamaan sitä useampaan otteeseen, tuo se mukanaan myös stressiä. Onneksi kuitenkin pystyn hallitsemaan stressiäni jollain tavalla, syön ja nukun hyvin. Mutta edelleen minulla on paljon työstettävää itseni kanssa, jotta pystyn jättämään kaikki ajatukset työrintamalta hetkittäin pois.

Minulle stressitöntä aikaa on lasten kanssa leikkiminen, ystävien tapaaminen, urheilu ja vaikkapa ratsastaminen. Ratsastin Almalla lauantaina aamusta ja kenttä oli super kunnossa. Alma luuli jostain syystä aamulla sitä laittaessani, että ollaan lähdössä kisoihin. No sitten kentälle tullessamme se sama täpinä jatkui ja se otti spurtteja ja ilotteli kentällä kuin varsat konsanaan. No sitten siinä kävi taas niin, että nauraa räkätin ääneen ja siitähän se aina hurjistuu vaan enemmän. Siinä sitä sitten laukkailtiin häntä suorana kentällä ja voin kertoa, että siitä oli ammattimaisuus kaukana. Mutta kyllä meillä oli mukavaa. Ja voin sanoa, että siitä touhusta oli stressi kaukana. Samoin kun veljeni lapset kävivät sunnuntaina virpomassa meillä. Se hetki kesti ihan muutaman minuutin, mutta tuotti paljon hyvää mieltä. Minä en ole mitenkään hirveän kokenut tai hyvä lasten kanssa, mutta tykkään kyllä leikkiä heidän kanssaan. Se on maailman stressittömintä hommaa. Lapset elävät niin hetkessä ja ovat niin aitoja. Heidän kanssaan on helppo olla.

Ihan ensimmäiseksi olisi tärkeää tunnistaa oma stressi. Sen jälkeen voisi kysyä itseltään, että mikä minua stressaa ja miksi ylipäätään stressaan? Onko asia sellainen mihin voi itse vaikuttaa? Mikä taas olisi sellainen tilanne missä ei tuntisi stressiä? Yksinkertaisin ohje stressinhallintaan on lisätä arkeen hetkiä, missä ei ajattele lainkaan stressiä. Stressitön toiminta edistää hyvinvointia monella tapaa ja avaa useasti näkökulmia, mitä ei ollut arjessa huomannutkaan. Stressiä ei kannata myöskään pelätä, se on keino saada asioita aikaiseksi. Mutta on tärkeää opetella hallitsemaan sitä. Omakohtaisesti olen vasta opetteluvaiheessa. Ajoittain huomaan hallitsevani sitä jo hyvin ja välillä saattaa tulla suuriakin takapakkeja. Pääasia on kuitenkin edetä lempeästi itseään kuunnellen kohti omannäköistä, stressittömämpää elämää.

Emmi <3