”Plan your joy” sanoi Michelle Obama, Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman aviopuoliso. ”Inspiroiko viikkokalenterisi sinua?”, kysyi luokkakaverimme käydessämme koulutusjaksollamme työhyvinvointiin ja ajankäytönhallintaan liittyviä asioita. Aika ja sen käytön hallinta. Kävimme läpi uskomuksiamme ajankäytöstä ja aikavarkaista. Mitä sanat kiire ja stressi tuovat mieleemme ja miten ne ovat sidoksissa aikaan? Ajanhallinta vai ajankäytönhallinta? Kukaan ei voi hallita aikaa, mutta sen käyttämistä voi opetella.

Mihin käytämme aikamme? Töihin, lastenhoitoon, lasten kuskaamiseen, eläinten hoitoon, ruoan laittoon, pyykin pesuun, kodinhoitoon, velvollisuuksiin. Mihin haluaisimme käyttää aikamme?  Rentoutumiseen, ystävien tapaamiseen, lasten kanssa leikkimiseen, perheen kanssa yhdessäoloon, treffeihin, juhliin, tanssimiseen, luonnossa oleiluun, liikuntaan, harrastuksiin, kirjojen lukuun? Miten voimme yhdistää velvoitteet ja sen mihin haluaisimme käyttää aikaa?

Olen kirjoittanut blogissani jo aiemmin tavastani kalenteroida asiat, jotka pyörivät päässäni. Kun saan ne päästäni, minun ei tarvitse enää yrittää muistaa niitä ja stressata niistä. Lisäksi olen tehnyt viikkotasolla jokaiselle viikolle yhden täyden vapaapäivän, jossa pyrin olemaan kokonaan irti töistä. En vastaa silloin puhelimeen, enkä sähköposteihin. Yritän olla käymättä tallissa. Onneni on talliyhteisöni, joka auttaa minua hevosten hoidossa, jotta tämmöiset päivät ovat mahdollisia. Suunnittelen myös iloa kalenteriini joka kuukaudelle. Tapaan ystäviä, käyn teatterissa. Jos joku kysyy minua joskus kahville tai tapaamiseen, yritän aina vastata myöntävästi. Toki se vaatii suunnittelua ja järjestelyä, mutta olen valmis siihen.

Miksi on tärkeää suunnitella töiden ja velvoitteiden lisäksi myös palautuminen ja ilo? Niin kuin olen blogissani jo aiemmin kirjoittanut, olen suorittajaluonne. Olen ymmärtänyt, että teen töitä, jotta minun ei tarvitse pysähtyä kohtaamaan levotonta mieltäni. Kärsin kuitenkin useasti tunteesta, etten elä täyttä elämää ja elämä menee liian nopeasti ohi. Suorituksesta toiseen ajatellen, että sitten kun ja kyllä tämä tästä helpottaa. Kun on suorittaja, on vaikeaa pysähtyä. Jotta pystyn pysähtymään, on minun kalenteroitava itselleni myös ne asiat, mitä minä oikeasti tarvitsen päästäkseni lähemmäksi itseäni, palautumista ja iloa. Koen antavani itselleni luvan näihin asioihin, kun olen suunnitellut ne kalenteriini. Näin voin hyvällä omalla tunnolla olla pois töistä ja kokea ja opetella läsnäoloa itseni kanssa. En pääse luistelemaan palautumisesta ja ilosta, kun olen laittanut ne itselleni ylös kalenteriin.

Huomasin, että puhuin usein ystävilleni, kuinka kuormittavaa työni on, kun joudun koko ajan olemaan sidoksissa töissä. Olin todella väsynyt ja kuormittunut. Kunnes viimein ymmärsin, että ei se työn määrä ole se mikä minua kuormittaa, vaan oma armoton mieleni, joka ei tuntenut eikä nähnyt pohjasyytä tuolle kovalle tarpeelle tehdä töitä. Edelleen käyn joskus kovaa kamppailua palautumisen hetkinä mieleni kanssa, joka käskee minut töihin ja piiskaa minua saamattomuudestani. Siihen auttaa useasti se, että havaitsen ja hyväksyn mieleni minulle syöttämät asiat, hengitän ja rauhoitun. Muistan, että ne ovat vain ajatuksia ja tunteita, ei sen kummempaa. Helpottaa kun muistaa, että tunteet ja ajatukset vaihtuvat kaiken aikaa.

Kun suunnittelee iloa, pääsee sitä myös kokemaan. Miten paljon antaakaan tavata ystäviä tai käydä teatterissa tai vaikkapa luonnossa lenkillä. Olen myös miettinyt miten paljon ihmiset saavat iloa harrastuksistaan. On ihana seurata ratsastusporukoita, jotka tulevat tallille nauttimaan luonnosta ja toistensa ja hevosten seurasta. Se on yhdessä jaettua iloa. Minulla ei ole mitään harrastusta ja olenkin usein miettinyt ja pohtinut eri vaihtoehtoja uudelle harrastukselle. Koen kuitenkin, että tällä hetkellä haluan hakea iloa jotain muuta kautta esimerkiksi tapaamalla ystäviäni. Ystävät ovat aina olleet minulle hyvin tärkeitä ja koen suurta onnea ja iloa heistä. Haluan pitää heistä kiinni ja olla osa heidän elämäänsä, niin kuin he ovat osa minun elämääni.

Kun kuormitukseni oli suurimmillaan, en enää osannut löytää mitään ulospääsyä sieltä. Painoin töitä, enkä levännyt, koska ajattelin, että minun oli pakko. Kun viimein ymmärsin tilanteeni, aloin ensin kiinnittämään huomiota normaaleihin perusasioihin eli ravintoon, liikuntaan ja lepoon. Aloin syödä säännöllisesti ja vaihdoin kovan kuormittavan liikunnan palauttavaan. Opettelin itselleni säännöllisen unirytmin. Toki se ei aina onnistunut, koska valvoin paljon yöllä, mutta pikku hiljaa totuin siihen ja opettelin tapoja saada unen päästä kiinni uudelleen. Päiväunia en osaa nukkua, mutta lisäsin päiviini paljon pieniä mikrotaukoja ja palautumisen hetkiä. Vasta kun sain perusasiat jotakuinkin kuntoon, aloin nähdä tilannettani. Sitten vasta aloin löytää resursseja ja keinoja kuunnella ja ymmärtää itseäni, omia ajatuksia ja tunteitani. Kun elää sumussa, ei näe ulospääsyä. Silloin on tärkeä löytää keinot sumun hälventämiseen. Onko se uni, ravinto, liikunta? Mitä keinoja sinulla on lisätä jotakin näistä elämääsi? Jos et löydä keinoja, pohdi, mitä jokin tuntemasi viisas ihminen tekisi tilanteessasi?

No entä, inspiroiko viikkokalenterisi? Ei ainakaan minun. Se on täynnä työtehtäviä ja velvoitteita. Vaikka siellä onkin jo palautumista ja iloa, ei se vieläkään inspiroi minua. Miten saisin sen inspiroimaan? Luokkakaverini kertoi piirtävänsä ja käyttävänsä värejä kalenterissa. Hän liimailee sinne myös tarroja ja kirjoittaa sinne myös mukavia asioita. Mietin kuinka kiva olisi perheille sellainen oma viikkokalenteri, mihin voisi yhdessä perheen kanssa suunnitella kaikkia kivoja asioita ja piirtää kuvia ja liimailla tarroja. Sitten jokainen voisi siitä katsoa, milloin olikaan se yhteinen piknik olkkarissa tai milloin äiti ja isi lähti treffeille ja lapset pääsee mummolaan tai kummilaan. Tai milloin on töitä ja koulua ja niihin pitää keskittyä. Aika ihana ajatus minusta.

Itse aion opetella tekemään vuosikalenterin niin, että näen paperilla koko vuoden edessäni ja näin pystyn suunnittelemaan selkeästi, että minulle tulee riittävästi iloa ja palautumista töideni ohella. Lisäksi aion opetella rutiinin, jossa käyn läpi viikkokalenterini etukäteen ennen uuden viikon alkamista. Nykyään katson vasta maanantaina mitä viikko pitää sisällään ja sitten monesti tuleekin vähän hätä ja kiire asioiden suhteen. Lisäksi minusta olisi kiva jos askartelisin työhuoneeni seinälle jonkun ison kuukausikalenterin, johon voisin piirtää ja käyttää värejä. Olisi ihana katsoa kalenteria, mikä ei näytä olevan pelkästään täynnä velvoitteita vaan sisältää myös lepoa, iloa ja naurua. Kalenteri, jonka katsomisesta tulisi hyvälle mielelle. Voi vitsit kuulostaa kyllä hyvältä!

Iloa, naurua ja palautumista tulevaan viikkoon kaikille!

Emmi <3