Tallillamme on kehitetty toimintaa jatkuvasti, on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän uudistamista ja rakentamista. Mikä on tietysti vain hyvä, mielestäni on velvollisuuteni kehittyä ja vastata paremmin omiin sekä toki myös asiakkaidemme tarpeisiin. Mutta nyt viimein koittaa kesä, kun minulla on aikaa pitää kursseja. Ja olen niistä tosi iloinen, kurssit ovat ihan parhaita. <3 Yhden kesäkurssin teemaksi halusin nostaa ratsukoiden toispuoleisuuden korjaamisen. No mitä tämä toispuoleisuus sitten on ja miksi se aihe on niin tärkeä minulle?

Ollessani 11-vuotias muutimme perheeni kanssa tilalle, jossa oli pieni kahden hevosen talli. Tallillemme muutti samana syksynä ystäväni hevonen ja heti seuraavana keväänä sain oman ponin, Arneksen. Siitä alkoi minun urani hevosten hoidon ja tallitöiden parissa. Nyt kun lähes 20 vuotta olen niitä harjoitellut erilaisilla talleilla, olen oppinut paljon. Monet asiat kantapään kautta.

Monesti kuuluu sanottavan, että eipähän tarvitse lähteä salille, kun on tehnyt tallityöpäivän. Näin minäkin ennen ajattelin. Opiskeluaikoina olin ravitallilla töissä ja sain vastata yksin 50 hevosen tallin hoitamisesta. Kun oli saanut kaikki hommat hoidettua niin ei kyllä tuntunut, että tekisi mieli lähteä vielä urheilemaan.  Oli jäykkä ja kankea olo, väsytti paljon. Sama fiilis jatkui myöhemmin valmistuttuani, ollessani jo alalla töissä. Ratsastuksessani oli myös tuohon aikaan lukko mistä en vaan päässyt yli. Jankkasin paikoillani, en päässyt seuraavalle pykälälle mitenkään. En vaikka miten ahkerasti valmentauduin ratsastuksessa.

Sitten yhtenä päivänä näin ilmoituksen, jossa haettiin personal trainer näyttöasiakkaita ja hain mukaan. Pääsin läpi ja todellisuus alkoi paljastua. Luulin olevani kohtuullisessa kunnossa, olinhan jaksanut tehdä hurjan fyysistä työtä jo pitkään. Liikkuvuutta ja lihastasapainoa mittaavat testitulokset olivat kuitenkin minulle shokki. Toispuoleisuuteni oli järkyttävä. Ymmärsin ettei niin voinut enää jatkua, ennen pitkään olisin kärsinyt todennäköisesti jostain työperäisestä vammasta lopun elämääni. Se oli pysäyttävä hetki minulle.

Siitä lähtien aloin harjoitella muutenkin kuin ratsain. Pian huomasin oloni helpottavan ja ratsastus tuntui kevyemmältä. Ratsastuksessa ollut lukko alkoi helpottaa ja aloin ymmärtää paremmin omaa kehoani. Ymmärsin, kuinka vuosien tallityö oli jäykistänyt minua ja tehnyt minusta todella toispuoleisen. Ei ollut auttanut edes se, että olin opetellut tekemään töitä molemmilta puolilta vartaloani. Ryhtini oli painunut kasaan ja ratsastin aina toinen puoli kropasta vinossa. Edelleen, vaikka ratsastus- ja treenikilometrejä on jo enemmän, huomaan videolta esimerkiksi esteradoilla olevani jossain tilanteessa vähän vinossa, kellallaan toiseen suuntaan. Teen ammatikseni edelleen myös tallitöitä ja siksi joudunkin entistä enemmän keskittymään oheistreeniin säilyttääkseni kroppani mahdollisimman suorana ja joustavana.

Jokainen meistä tietää, että hevoset ovat myös aina toispuoleisia. Treeneissä keskitymmekin paljon siihen, suoristamme hevosia. Mutta miten voimme suoristaa hevosta, jos itse istumme satulassa vinossa? Meidän valmentajien tehtävä on löytää valmennettavillemme työkalut suoristaa niin itseään kuin hevosta. Ihan ensimmäiseksi täytyy oppia tunnistamaan oma kroppa ja opetella käyttämään sitä. Vasta sitten voi vaatia hevosta käyttämään omaansa. Onko esimerkiksi pohkeenväistöt aina toiselle puolelle hankalat, toinen puoli kropasta vaan tuntuu ettei se toimi? Onnistuuko ympyrällä ilman jalustimia ravaaminen tai laukkaaminen valumatta toiselle puolelle satulaa? Vastalaukka? Pystytkö ratsastamaan uraa pitkin vastalaukkaa tasapainossa tarraamatta hevoseen? Entä ilman jalustimia tai satulaa? Onnistuuko sama ympyrällä? Esimerkiksi juuri vastalaukka on erittäin hyvä liike suoristamaan hevosta, mutta on monesti vinolle hevoselle alkuun todella työlästä. Jotta voimme kehittää siinä hevosta, on meidän ensin hallittava oma suoruutemme.

Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän vinoja. Myös minä, edelleen. Vaikka lihastasapainotestit näyttävätkin toispuoleisuuteni melko hyvin korjaantuneen, jotkut syvästi juurtuneet maneerit ja toimintatavat nostavat edelleen päätään. Ymmärrän, että joudun huomioimaan ja korjaamaan toispuoleisuuttani läpi elämäni pitääkseni itseni työkykyisenä ja mahdollisimman tasapainoisessa ratsastuskunnossa.  Viime keväänä teimme kotiimme pienen salin, joka mahdollistaa treenaamisen kiireideni keskellä paremmin. Monesti tuntui, että oli vaikea irrottaa aikaa salilla käymiseen riittävästi. Nykyään monesti treenaankin heti aikaisin aamusta, ennen kuin vien hepat ulkoilemaan aamuheinien jälkeen. Hyvä asia on se, että toispuoleisuus on monesti varsin hyvin korjattavissa. Mutta usein korjaamiseen tarvitaan muutakin kuin ratsastamista. Siinä missä juoksijat kehittävät omaa koordinaatiota ja ärsyttävät kehoaan monipuolisesti, on se sama meidän ratsastajienkin tehtävä. Meillä ratsastajilla kun on lajissamme mukana vielä se liikkuva ja tunteva alusta, jonka kanssa on pystyttävä tekemään yhteistyötä.

Hyvä valmentaja muistaa treenata ratsastajiaan molempiin suuntiin ja pitää huolen, että pyydettävät tehtävät ovat kyllin monipuolista. Eri hevoset toimivat eri tavalla ja on valmentajan tehtävä ymmärtää milloin ja miten voidaan haastaa ratsastajia minkäkin hevosen kanssa. Jo ratsastusuran alkutaipaleella on huolehdittava, että kroppa kehittyy mahdollisimman toimivaksi molempiin suuntiin. Ja jos käykin niin kuin allekirjoittaneelle ja on koko lapsuus- ja nuoruusikänsä ratsastanut ja toiminut täysin toispuoleisesti, on asia vieläkin korjattavissa. Me pystymme oppimaan ja kehittämään omaa fysiikkaamme, kun vaan otamme härkää sarvista ja alamme toimia! Mielestäni olemme sen velkaa niin monesti täysin pyyteetöntä työtä tekeville hevosillemme. On selvää, että kehittyäkseen tässä lajissa, on tehtävä paljon muutakin, kuin pelkkää ratsastamista.

Treeniterveisin, Emmi <3