Blogi

Tuntsarit

12.07.2022

On kulunut reilu viikko tuntsareista ja ajattelin kirjoittaa niistä vähän ajatuksiani ja kokemuksiani valmentajan näkökulmasta. Tuntsareilla tarkoitan siis Valtakunnallisia Tuntiratsastajien Mestaruuskilpailuja, jotka ratsastettiin 30.6.-3.7.2022 Ypäjällä. Meiltä mukana kisaamassa oli viisi hevosta ja kuusi ratsastajaa. Kisat menivät kohdallamme hyvin, saimme sijoituksia ja mestaruusmitalinkin. Olimme ensimmäistä kertaa mukana ja kokemus oli kaikin puolin mukava ja ikimuistoinen.

Kilparatsukoidemme kisakausi kestää aina maaliskuusta lokakuuhun.  Talvella pidämme taukoa kisoista ja keskitymme pitkälti hevosten ja ratsastajien fysiikan treenaamiseen. Voisikin sanoa, että valmistautumisemme tuntsareihin alkoi jo viime talvena. Nyt kun tuntsarit on käyty, näen valmentajana vielä paremmin, mitä kaikkea se ratsukoilta vaatii. Osaan treenata kisaratsukoita vielä tarkemmin, kun tiedän paremmin mitä nämäkin kilpailut vaativat ratsukoilta.

Ensimmäinen asia, jota kilpaileminen missä tahansa kisoissa vaatii, on hyvät tukijoukot. Tukijoukoilla tarkoitetaan kilpailijan huoltajia, ystäviä ja perhettä, jotka mahdollistavat kilpailijan pääsyn kisoihin. Jos kilpailija on alaikäinen, on mukana oltava huoltaja, joka vastaa kilpailijan asioista ja tukee tätä myös sen kovimman jännityksen keskellä. Huoltajilla, tukijoukoilla ja kisaryhmällä on oltava kullakin selvillä omat vastuualueet kisojen aikana.  On ensiarvoisen tärkeää, että valmentaja pystyy luottamaan niin kisaajiinsa kuin huoltojoukkoihin ja heidän kykyynsä huolehtia itsestään ja kisaratsuistaan. Ilman molemminpuolista luottamusta, ei yksinkertaisesti voi kisata.

Tuntsarit on monta päivää kestävä kisa, joka vaatii koko kisateamilta sekä hyvää fyysistä kuntoa, että kovaa henkistä kanttiakin. Hevosten tulee olla treennattu niin, että ne jaksavat helposti monta starttia kisoissa. Hevosten täytyy olla myös tottuneita erilaisiin muuttuviin tilanteisiin, jotta turhalta stressiltä vältyttäisiin.  Ratsastajan täytyy pystyä huolehtimaan omasta ravinnosta, levosta ja palautumisesta myös kisojen aikana. Oma fysiikka on treenattava jo etukäteen niin, että kisakautensa pääkisoissa on kauden huippukunnossa. Vain siten pystyy suoriutumaan kisoista tehden parhaita mahdollisia suorituksia. Mikään ei ole idioottimaisempaa, kuin antaa etumatkaa muille kisaajille sillä, ettei pidä omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnostaan huolta. Se ei ole kilpaurheilijan toimintaa, vaan tuntuu pikemminkin takin kääntämiselle, niin hevosta, kuin valmentajaakin kohtaan. 

Myös henkistä kanttia tarvitaan paljon, niin ratsuilta, ratsastajilta, kuin huoltojoukoiltakin. Päivät ovat pitkiä ja kisajännitys on varmaa. Silloin korostuu myös jo kotona tehty ja opittu valmisteleva työ kestää painetta ja jännitystä. On osattava kuunnella omia tunteita ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne ovat. Muistaa, että tunteet muuttuvat kaiken aikaa, mikään tunne ei ole pysyvä. Kun toimimme aisteilla tuntevien ja toimivien hevosten kanssa, on tärkeää ymmärtää, kuinka oma toimintamme vaikuttaa niihin. Suorituksessa kuitenkin kovimman työn tekee hevonen ja jollemme osaa pitää sitä tyytyväisenä, voi haaveet menestymisestä kuopata.

Mielestäni tuntsareissa oli kaiken kaikkiaan hyvä meininki ja meidät vastaanotettiin pienenä tallina lämpimästi mukaan kisoihin. Hevosemme majoittuivat tallissa, jossa oli myös yhden isomman ratsastuskoulun hevosia majoittumassa. Oli ilo huomata kuinka ystävällistä ja kohteliasta porukkaa koko isomman ratsastuskoulun porukka oli, heistä huokui ammattimaisuus joka tavalla. Kisatunnelma oli muutenkin todella kannustavaa ja iloista. Mietinkin, kuinka suuresti se erosi esimerkiksi joistakin vähän isommista alueemme koulukisoista, joissa olemme olleet mukana. Siellä kun tuntuu ettei paljoa jutella tai huudella kehuja tai kannustushuutoja. En tiedä miksi, mutta ero tunnelmassa oli huomattava. Ajattelen, että ammattilaisen tunnistaa siitä, ettei hän kyräile, vaan yrittää tukea ja auttaa aidosti muitakin. Toisen menestymisestä ei voi kun oppia ja oppimalla voi ainoastaan menestyä. Ja kyllä mä vaan uskon karmaan, sanoipa kuka mitä tahansa. Uskon, että niin hyvä, kuin pahakin kiertää.

Oma teamimme selvisi tuntsareiden tuomista vaatimuksista kohtuullisen hyvin. Hevosemme ja kisaporukkamme jaksoivat hyvin niin fyysisen kuin psyykkisenkin paineen. Hienointa oli huomata, kuinka joukkueemme puhalsi yhteen hiileen ihan jokaisen kisaratsukkomme suorituksessa. Tekemämme tulokset tehtiin joukkueella. Ilman koko porukkaa eli tukijoukkoja, huoltajia, ratsastajia ja hevosia, emme olisi pärjänneet. Jokainen ruusuke ja pokaali oli koko joukkueen palkinto ja onnistuminen.

Kisakautemme jatkuu vielä lokakuuhun asti, jonka jälkeen alkaa uusi valmistautuminen kauden 2023 koitoksiin. Toivotaan menestystä vielä loppukauden kisoihin, hyvällä mallilla ollaan. Kiitos koko Team Vantunmäen porukka ja tietysti mun rakkaat työkamu-heppaset kaikista hienoista hetkistä mitä olen tähän asti saanut valmentajana kokea. Te ootte huikeen kova porukka, hyvä Team Vatunmäki!!

Emmi <3

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.