Ystäväni kerran sanoi minulle, että sinulle ei sitten sovi yhtään se, ettei tapahdu mitään. Ja tottahan se on. Kyllästyn nopeasti, enkä oikein osaa vain olla. Meillä olikin tällä viikolla Viljon 3kk neuvolassa puhetta, että me viihdytään Viljon kanssa liikkeessä. Äitinsä poika siinä suhteessa siis. Terveydenhoitaja ehdotti meille vauvamuskareita ja perheentalon vauvatreffejä. Kuulostaa kivalta, mutta vähän hirvittää miten tämmöiset huithapelit mahtuu sinne sekaan. Uskoisin kuitenkin, että siellä on joku muukin mutsi, joka ei ihan niin hirveesti ymmärrä ”truemama” hommien päälle. Joten sinne siis kauhistuttamaan truemamoja. 

Viljon kanssa on mennyt kaikki hyvin. Hän on rauhallinen seuramies, joka ei turhia kitise. Ainut vähän haastava homma on ollut se, kun Viljo on jo melko mahtava mies, ettei hänelle meinaa enää pelkkä maito riittää. Saimmekin neuvolasta luvan aloittaa jo pikkuhiljaa maistelemaan kasvissoseita. Me lähdettiinkin sitten Viljon kans samantien sittariin ostamaan niitä. Sitten luin vauvaoppaasta, että eihän sitä anneta kuin teelusikallisen kärki alkuun. Lisäksi soseen kyljessä sanotaan, että ei sekään säily kuin yhden vuorokauden avattuna jääkaapissa. Joten ketuikshan se meni. Pitää ehkä sittenkin lukea ensin se vauvaopas vielä vähän tarkemmin, ennen kuin aloittaa maisteluprojektin. Niin ja jos jollain on jotain käytännönläheisiä vinkkivitosia tähän projektiin liittyen, niin antakaa kuulua!

Yöt Viljolla menee niin, että hän rupeaa nukkumaan aina klo 21 ja herää noin klo 2 ja klo 5 syömään. Uusi päivä hänellä alkaa klo 7 maissa tai vähän sen jälkeen. Itse pyrin menemään nukkumaan klo 22 viimeistään ja useimmiten onnistun siinä. On vain todella omituista, miten minun unirytmini on nykyään täysin sekaisin. Kun menen illalla sänkyyn, minua ei väsytä yhtään. Kun herään yöllä syöttämään Viljoa, herään täysin virkeänä. Saan kyllä hyvin nukuttua aina ne välit ja herään sitten ilman herätyskelloa usein ennen klo 7. Mutta sitten kun päivä alkaa olla puolessa välissä, meinaan nukahtaa seisaaltani. Kun Viljo menee päiväunille, olen muutaman kerran yrittänyt mennä itsekin. Mutta sen, että pääsen sänkyyn, virkoan täysin. Ei hyvä.

Ultimaattinen väsymys kertaa kymmenen tarkoittaa sitä, ettei oikein välillä muista mitä onkaan päivän aikana tehnyt. Sitä, että hermot ovat kireällä. Sitä, että nukahtaa istualtaan. Sitä, ettei ruoka maistu. Ja sitä, että herkut todellakin maistuvat. Sitä, että on tehtävä koko ajan jotain pysyäkseen hereillä. Parhaiten päiväni kuluvatkin tällä hetkellä, jos voidaan lähteä Viljon kanssa kartsalle. Siellä pysyn hereillä ja virkeänä koko päivän ilman ongelmia.

Jos joskus muinoin raskaan työpäivän päätteeksi luulin, että olen todella rättiväsynyt, olin väärässä. En tiennyt, mitä rättiväsynyt voi oikeasti tarkoittaa. Ei ole helppoa yrittää siinä väsymyksessä hoitaa pienen vauvan lisäksi kotiaskareet, kaikki tuhat eläintä ja yritystoiminta. Kotiaskareissa todellakin joustan, mutta eläinten tai yritystoiminnan kanssa sitä en oikein pysty tekemään. Muuten ei hommat pyöri, eivätkä eläimet voi hyvin.

Jokainen äiti uhrautuu ja antaa itsestään paljon. Totuus on kuitenkin se, että äiti on parempi äiti, kun voi itsekin hyvin. On vain välillä haastavaa löytää kaikelle tasapaino. Vaaka kallistuu väkisin välillä äidistä itsestään poispäin. Välillä sen saa tasapainoon, mutta sitten se taas heilahtaa ja kunnolla. Ja sitten väsyttää. En tarkoita olla tahallani kiukkuinen ja kiihtyä välillä nollasta sataan niin vauhdilla. Väsymys vain painaa. Entäs jos hölläisin? Mistä höllään? Miten höllään? Tämä kaikki on uuden opettelua, edelleenkin.

Tällä hetkellä Viljo on unilla ja olipa kiva, kun oli aikaa vähän kirjoitella ja purkaa mieltä. Kohta hän herää ja sitten me aloitetaan leikit ja kujeet, jotka Viljosta on aika best. Huomenna lähdetään käymään isomummon luona. Isomummo on Viljon mielestä varsin huvittava, hänelle voi nauraa ja hymyillä. Tällä äitillä olisi myös melko tavalla työhommia rästissä. Täytyy yrittää käyttää seuraava päiväuniaika tehden jonkun niistä. Tai sitten teen niitä huomenna. Tai ensi viikolla. Kyllä ne tulee tehtyä, työt kun ei hevosihmisillä tekemällä lopu. Hupsis!

Kiitos, kun luit. Ja kiitos, kun ymmärrät.

Äityli, vaimo, yrittäjä, hoivaaja, kiukkupussi Emmi <3