RV35. Nilkat turvoksissa, paineen tunnetta, supistelua, ankkakävelyä. Pitkään istuminen ei enää onnistu. Maha on kasvanut niin, ettei takit mene enää kiinni. Työhommissa opettaminen ja karsinoiden siivous luonnistuu vielä, samoin kuin vaikkapa hevosten ruokkiminen, tallin lakaisu ja ruokinta-astioiden putsaaminen. Toki hitaammin kuin ennen, mutta kuitenkin. Heinien repiminen on ollut jo pitkään vähän hankalaa, siitä olen luopunut. Hevosiakin voin viedä tarhaan, mutta hitaasti. Talliapuri minulla jo onkin, mutta yritän kuitenkin tehdä myös itse vähän jotain hommia joka päivä, jaksamiseni mukaan. Mieli on tyyni, mutta välillä vähän kärsimätön. Aika tuntuu matelevan, kun ei voi tehdä enää oikein mitään. Kiireen tunne on poissa. Oikein hätkähdän välillä kun sanon, että mikäs kiire tässä on. Minä, jonka toinen nimi ovat kiire ja kolmas nopeammin. Kummallista.

Synnytys lähestyy. Jännitys tulevasta synnytyksestä on vaihtunut varmuuteen ja tyyneyteen. Keho tietää kyllä mitä tehdä. On jotenkin vaikeaa käsittää, että mahassa on oikeasti ihminen. Se tuntuu niin absurdilta. Kyllähän minä tunnen vauvan potkut ja punkemisen ja näenkin välillä jalkapohjan muodon mahan läpi. Mutta jotenkin se tuntuu niin uskomattomalta, ettei sitä voi järjellä ymmärtää.

Olemme ristineet maha-asukkimme Jyräykseksi. Aika paljon jo odotankin, että hän syntyisi. Ei toki vielä, vaan toivon, että mentäisiin ainakin muutama viikko eteenpäin. Minua onkin ohjeistettu olemaan nyt muutama viikko vähän rauhallisemmin, ettei synnytys käynnisty turhan aikaisin. Raskaus on muuten osuva sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaa. Keho on nimenomaan raskas, jonka takia kaiken normaalin tekeminenkin tuntuu raskaalta. Painoa minulle on kertynyt 18kg. Olen ihmistyyppinä sellainen, että kulutan paljon, eikä painoni nouse helposti. Painan aina tasan 60kg. Joten tuommoinen vajaan parinkymmenen kilon nousu kyllä tuntuu.

Olen ollut somessa mukana huhtikuun 2023 vauvaryhmässä. Tuossa yksi päivä huomasin, miten paljon ryhmässä oli hankittu jo tuleville vauvoille kaikenlaista. Tajusin siinä samalla, ettei meillä ollut niistä asioista hommattu varmaan puoliakaan. Meikäläisen vauvatietous ei ole valitettavasti ihan parhain mahdollinen. Siksi olen kysynyt supermama-ystäviltäni varmasti välillä heidän mielestään melko kummallisiakin kysymyksiä. Mutta onneksi (toivottavasti) he ymmärtävät.  Olen myös yrittänyt googletella mitä kaikkea pitäisi olla, kun kotiin tulee vastasyntynyt. Osa on jo ostettu, mutta osa pitää vielä ostaa. Kerkeäähän niitä sitten myöhemminkin ostella. Eikö kokemus ole parhain opettaja tässäkin asiassa? Hope so. Ja hei, ei meillä muutenkaan ole mitään hätää, kerran Timppa osaa vaihtaa jo vaipatkin. Ainut vaan etten kyllä tiedä, pystyykö hän siihen.  On nimittäin koiran oksennuksenkin siivoaminen semmoinen show aina, että huh huh.

Jotkut vauva- ja äitiyshankinnat ovat herättäneet minussa kyllä myös kummastusta. Esimerkiksi imetysliivit ja tuskailinkin niiden kanssa tuossa jo tovin. Onneksi kuitenkin löysin nettikaupan missä oli ihan kivan värisiä, pitsisiäkin liivejä tarjolla. Tilasin heti muutamat. Toinen on vauvanvaatteet. Ne ovat kaikki valkoisia, harmaita, vaaleansinisiä tai beigejä. Tai sitten niissä komeilee kuva jostain Ryhmä Hausta tai Pokemonista? Missä on coolit Vans-hupparit, nahkatakit tai lippikset? Onneksi Jyräys sai kuitenkin tuliaiseksi Thaimaasta isovanhemmiltaan hienot aurinkolasit. Marketeissa kun on myytävänä vain sellaisia uimalasien näköisiä, vaaleansinisiä arskoja. Mitähän Jyräys tuumaisi, jos näkisi sitten isona lapsuuskuvan itsestään ”I love mum so much” -tekstillä varustetussa nallekauluspaidassa, marketista ostetut speedot silmillään. Minusta jotenkin tuntuu, että siitä tulisi sanomista..

Mystinen on kyllä tämä äitiys- ja vauvamaailma kaikkine erilaisine härpäkkeineen. Onneksi meillä on jotain näistä härpäkkeistä hankittuna ja varmasti keretään hankkia vielä vaikka ja mitä. Härpäkkeitä on muutenkin myynnissä ihan joka lähtöön. On sataa erilaista mallia ja tuotetta. Onneksi me ollaan saatu ostettua kaikki melkeinpä käytettynä. Ja ne on ostettu mun supermama ystäviltä, joten tämmöinen wannabe-mutzikin voi hyvin luottaa niiden toimivuuteen. Onneksi on muuten supermamat tukena. Mitä tekisinkään ilman teitä? No, varmaan ainakin melko vääriä ostoksia.

Kohta meillä on synnytystapa-arvio, jota odotankin jo mielenkiinnolla. Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia. Toivottavasti myös loppuraskaus sujuisi hyvin ja Jyräyksellä olisi kaikki ok. Me niin kovasti odotamme häntä kaikkine härpäkkeinemme ja coolien aurinkolasien kanssa!

Wannabe-mutzi, Emmi <3