Eilen oli taas ratsastuskouluopen paras päivä eli päivä, jolloin pääsin itse valmentautumaan. Minulla on treenaamisen suhteen hyvä tilanne, sillä seudullamme on omasta takaa huippu estevalmentaja, jonka opissa olen saanut käydä monta vuotta. Kimmo Kinnunen on rautainen ammattilainen, jolta löytyy paljon kokemusta kaikenlaisista hevosista ja ratsastajista. Taannoin pääsin käymään myös Terhi Vartiaisen kouluvalmennuksessa ja se oli tosi kivaa, vaikkakaan säännöllisesti kouluvalmennuksiin en pystykään osallistumaan.  Kimmon tallilla käy saannöllisesti valmentajia ja siellä on hyvät puitteet käydä valmennuksissa. Seudullamme on paljon hyviä valmentajia ja on ollut ihanaa päästä silloin tällöin mukaan valmennuksiin. On mukavaa ja rentouttavaa olla itse välillä oppijan roolissa. 

Minulle on tärkeää, että opetan asioita, joita koen itse jollain lailla osaavani ja joista minulla on omaa kokemusta. Oma valmentautumiseni ja ratsastamiseni on minulle ehdotonta. Olisi vaikeaa kuvailla opettaessa tunnetta hepan selässä, jos ei olisi yhtään omaa fiilistä siitä. Monesti eläydynkin niin kovin opetukseen, että ratsastan olevinaan itsekin treenissä olevaa hevosta kentän keskeltä. Välillä asetan ja välillä nojaan taakse.. voin vaan kuvitella mille se kentän laidalla olevista katsojista näyttää, taattua hauskat kotivideot matskua! Yritän ennättää ratsastaa myös omia ratsastuskouluhevosiani aika ajoin, että saan pidettyä fiiliksen niihin ja osaan sitten paremmin neuvoa ratsastajia niiden kanssa.

Kilparatsastajana olen käynyt läpi erilaisia tunteita radan ja kilpailuiden aikana. On ollut epäonnistumisia ja hankalia ja jännittäviä tilanteita, kuin myös onnistumisiakin. Koen, että minun on helpompi auttaa kisaajiani, kun voin tukea ja ymmärtää heitä heidän fiiliksissään. Monesti valmentajalla on suuri rooli kilpailuissa ratsukon tukipilarina. Lisäksi ratarutiinin säilyttäminen esteillä on minulle tärkeää. Radat ja esteet muuttuvat koko ajan ja on pystyttävä ajan hermoilla. Ihanaa olisikin, jos pystyisin kisaamaan paljon enemmän kuin mitä nyt pystyn, mutta aika aikansa kutakin. Toivonkin sitkeän työn tuottavan jossain vaiheessa tulosta ja tuovan mahdollisuuden pyrkiä omaan kilpatavoitteeseeni.

Meillä kilpavalmennusryhmäläisten ja vakkariryhmien pääopena toimin minä, mutta he ovat saaneet nauttia myös muidenkin valmentajien valmennuksista. Meillä on käynyt eri opeja tuuraamassa minua ja osa kisaajistamme on käynyt kisahevosillaan muuallakin valmennuksissa. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että valmentajan täytyisi omia oppilaansa ja olla ainut kuka heitä treenaa. Toki jatkuva valmentajashoppailu tai opettajan vaihtuminen ei tuo tulosta, olen itsekin halunnut käydä samalla valmentajalla treeneissä jo monta vuotta. Mutta monesti on piristävää käydä omien päätreenien lisäksi silloin tällöin eri silmien alla ja saada erilaisia näkemyksiä ja ideoita omaan ratsastamiseen. Mielestäni meidän valmentajien olisikin hyvä tehdä enemmän yhteistyötä. Tavoitteenamme on kehittää ratsastajia ja edistää ja markkinoida ratsastusharrastusta Suomessa. Jokainen ratsastuksenohjaaja, -opettaja, valmentaja ja ratsastuskouluyrittäjä varmasti ymmärtää, että työn jatkumisen kannalta on tärkeää markkinoida ja viedä ratsastusta lajina ja harrastuksena eteenpäin.

Joskus tuntuu, että osa alamme tekijöistä pitävät toisia liikaa uhkana, eikä siksi uskalleta tehdä yhteistyötä. Mutta yhteistyö voisi monessakin suhteessa auttaa ja saada toiminnan kantamaan vieläkin paremmin. Esimerkiksi meillä on pieni talli ja vakkariryhmät usein täynnä, jolloin ohjaan ratsastajia tottakai toisillekin talleille. Kaikki uudet ratsastusharrastajathan ovat lajillemme vain hyväksi. Kilpailun sijasta meidän alan ihmisten olisi hyvä luoda verkosto, jossa voisimme purkaa luottamuksella fiiliksiämme ja antaa neuvoja ja vinkkejä toisillemme. Alamme on hurjan kova ja tarvitsemme varmasti välillä tukea toisiltamme. Minusta olisi ihanaa tehdä yhteistyötä ja ideoida kaikkea uutta harrastajillemme. Vaikkapa joku ratsastusklinikka, jossa olisi monta eri valmentajaa mukana. Tai jokin hevostapahtuma, jossa olisi eri lajien edustajia mukana. Mielestäni oikea ammattilainen ymmärtää, että kehittääksemme alaamme ja lajiamme tulisi katsoa paljon omaa napaa pidemmälle. Emme ole toisillemme uhkia, vaan pikemminkin mahdollisuuksia.

Yhteistyöterveisin, Emmi <3