Olen miettinyt olisiko nykyinen arki helpompaa, jos olisi kasvanut perheessä, jossa olisi ollut pieniä lapsia. Tai jos olisi ollut sellainen ihminen, joka olisi hoitanut ennenkin lapsia. Jos olisi ollut edes hitusen äiti-ihminen. Silloin ei olisi tullut ehkä yllätyksenä, mitä arki vauvan kanssa tuo tullessaan. Eräs hyvä ystäväni sanoi ensimmäisen vauvavuotensa jälkeen, että oli sanottava hyvästi omalle elämälle. Kaikki yhtäkkiä pyöri vauvan ympärillä. Mietin tuolloin mitä hän sillä tarkoitti. Itse kun ajattelin, ettei vauva-arki rajoita, ellei sitä laita rajoittamaan. Sillä lailla.

”Herätyskello soi kuudelta. Ajattelen, nouse reippaasti ylös ja ruoki hepat, koirat ja kissat. Ensimmäisenä kompastun Uunoon, joka makaa naksuhuoneen oven edessä pimeässä. Alkaa kuulua iloista mekkalointia, karjuntaa ja kiljuntaa. Viljo hereillä, voi perse. Tuti suuhun ja juoksujalkaa talliin itkuhälyttimen kanssa. Tulee taas uusi enkka, kuinka nopeasti pystynkään ruokkimaan hepat. Viljo ylös sängystä ja päivä voi alkaa. Syödään puuroa, maitoa ja leikitään. Pyyhitään pudonneet banaanin jämät lattioilta. Vaihdetaan paita, joka on täynnä kuolaa ja ruokaa. Sit tulee ne kuuluisat Timon kutsumat maxipaskat. Eikun koko poika pesuun.

Sitten Viljo alkaa nukkua ensimmäisiä päiväuniaan. Hänen nukkuessa teen mm. hevoslistat, laskutusta, vastaan viesteihin ja sähköposteihin. Olen luopunut viestien kirjoittamisesta, käytän nykyään ääniviestejä. Aikaa kuluu niihin vähemmän. Viljo herää, syödään lounas, ulkoillaan. Lähden vahingossa ulos katsomatta peiliin. Naamassa on edelleen Viljon bataattisosetta sekä jalkaan unohtui Timon vanhat fleeceyöhousut. Onneksi asutaan maalla ja naapurit ovat jo tottuneet tähän uuteen sketsihahmoon.

Tullaan sisälle ja juodaan välipalamaito. Unille. Siinä välissä pesen pyykit, siivoan, teen ruoan, täytän ja tyhjennän astianpesukonetta. Ruokin koirat, kissat. Päästän koirat ulos. Ikärouva Wendy tekee paskat terassille. Oli vissiin huono keli. Eikun korjaamaan. Viljo herää, syödään päivällinen. Sitten tulee joku vahtimaan Viljoa, jos isi on töissä. Milloin se on eno, milloin mummo ja milloin joku kylänmies naapurista. Ehkä Viljosta tulee sosiaalinen? Näin uskottelen itselleni. Sitten alkaakin iltatunnit. Pidän ne ja annan hevosille iltaheinät. Tulen kotiin. Viljo syö puurot, juo maidot ja alkaa nukkua klo 21. Sen jälkeen alkaa vanhempien oma aika. Eli nukahdetaan iltapalaa syödessä sohvalle. Great.”

Tuollainen on meidän arki. Jos minulle sattuu tallivuoro, teen Viljon uniajat talleja. Onneksi tallivukeja on kuitenkin harvoin, kiitos talliapureiden. Monen äidin paras hetki on, kun pieni käy nukkumaan. Silloin on omaa aikaa, sillä vauvan hoito käy työstä. Äitiysloma on hyvä keksintö. Mutta Viljon nukkuessa, alkaa minun työaika tai aika, jolloin järjestän arkea niin, että siitä selvitään. Elämä tuntuukin välillä selviytymiselle ja suorittamiselle. Yritän kuitenkin pysähtyä Viljon ääreen. Ajattelen esimerkiksi hänen syöttämisensä olevan hyvä läsnäoloharjoitus. Mutta ajoittain sekin on vaikeaa. Takaraivossa on sata ja yksi tekemätöntä asiaa sekä kotona, että töissä. Välillä suorastaan odotan jo Viljon seuraavaa uniaikaa, että pääsee tekemään niitä. Elämä koostuu hoivaamisesta, vauvan, hevosten, kissojen ja koirien. Se koostuu työstä. Mutta mites minä? Hyvästi elämä?

Olen yrittänyt helpottaa arkeamme. Olen tehnyt perheellemme seinälle kalenterin, johon kirjoitan ylös akuutit asiat mitä tulee tehdä. Näin vapautan niistä tilaa mielelleni. Yritän myös ennakoida ja suunnitella kaiken etukäteen, että arjesta tulisi mahdollisimman sujuvaa ja vältyttäisiin turhalta stressiltä. Lääkäri ja kirjailija Emilia Vuorisalmen innoittamana yritän myös miettiä aina viikon alussa minulle kolmea tärkeätä arvoa, mitä lisäisin viikkoni. Esimerkiksi tällä viikolla yritin laittaa kalenteriin itselleni palautumista, hyvää ravintoa ja vapaapäivän töistä. Vapaapäivä töistä ei onnistunut, mutta seuraavalla viikolla se onnistuu kyllä. Jotenkin tuntuu, että jos laitan ne kalenteriin asti, ne toteutuvat helpommin. Tai ainakin pysähtyy kiireen keskellä miettimään, mikä tuntuu itselle merkitykselliseltä. Miten haluan aikani käyttää? Mitä tarvitsen juuri nyt?

Yksi päivä käytimme myös prisman keräyspalvelua. Sillä säästyimme monen tunnin kauppareissulta. Varmasti on olemassa paljon muitakin keinoja, joilla helpottaa vauva-arkea. Otankin kaikki vinkit vastaan! Yksi päivä kirjoitin googleen, että milloin vauva-arki helpottaa. Kyllä google tietää, sehän on kasvattanut Viljonkin. Siellä sanotaan, että arki helpottaa, kun vauva on vuoden ikäinen. Olen myös miettinyt, että jos meille olisi siunaantunut kaksoset, kuinka siitä olisi selvitty. Sanoisin, että näillä äidillisillä skilsseillä, tällä suorittajaluoneella sekä ajoittain todella hataralla hermojenhallinnalla on parempi, etten edes mieti sitä.

Soseet naamalla, maxipaskat vihkisormuksen ja kynsien alla sekä naama ja tukka petolinnun perseenä, jatkuvasti kaikesta aivan turhan huolestuneena toivotellen,

Truemama Emmi <3